Sakko, Rapsu ja emäntänsä Soikka

😃Useampikin heeleristi on sanonut, kuinka hauskoja koiria heelerit ovat. Pitää paikkansa. Olen kovin kiitollinen Sakkon ja Rapsun kasvattajille, että ovat luottaneet meihin niin paljon, että olemme saaneet nämä kaksi hauskuuttajaa kotiimme. Voisinkin tehdä uudenvuodenlupauksen, että koostan ensi vuoden puolella videoita kaikesta siitä hauskuudesta, mitä näiden kahden - riiviöheelerin ja hirmuheelerin - kanssa saadaan kokea. Aina se ei juuri tapahtumahetkellä naurata, mutta naurua riittää kyllä jälkikäteen, sen voin luvata. Aiemmassa postauksessan i kerroin meidän Tapaninpäivän vierailuista serkkuni luona. Tässä muutama kuva todisteeksi poikien taidoista kissankiipeilytelineissä. Hyvin kissamaisia otuksia ja kieltämättä hymyilyttää moiset temppuilut.  Rapsun tyylinäyte #1 Rapsun tyylinäyte #2 Sakkon tyylinäyte

😌Ennen kuin Rapsu tuli taloon , olimme hieman huolisamme, miten ruokailut tulevat sujumaan, koska Sakkolla on ollut ruokaan liittyvää resurssiaggressiivisuutta. Tästä syystä tyttären koiran tullessa kylään, kaikki syötävä kerättiin pois silmistä eikä koiria palkittu nameilla.  Ensin alkuun pidettiin visusti Sakko ja Rapsu toisistaan erillään ruoka-aikaan sekä tikut, luut ja muut purtavat annettiin eri tiloihin. Mutta kesän mittaan huomattiin, ettei ruoka enää ollutkaan Sakkolle niin tärkeä juttu, että siitä kannattaisi meteliä nostaa. Se oli tietysti helpotus, koska ei enää tarvinnut eristää koiria toisistaan herkkuhetkienkään ajaksi. Rapsu-riiviöllä ahneuden perikuvana on paha tapa omia kaikki herkut,  mutta Sakko kyllä osaa tarvittaessa ilmoittaa napakasti, että "tämä on minun - älä ota". Rapsu on sitten luonut oman strategiansa ja käy varastamassa herkut heti, kun Sakkon huomio on muualla.  Mutta olemme huomanneet, että on muita asioita, joihin Sakko suhtautuu omie

😮 Rapsu on duracell-heeleri, varsinainen adhd-yksilö ja nollasta sataan hetkessä kiihtyvä. Paljon on tehty töitä rauhoittumisen eteen ja jos vertaan  aikaan, jolloin kirjoitin yliaktiivisesta Rapsusta , on edistymistä tapahtunutkin. Itse kun vain tuppaan olemaan sellaista "mulle-tänne-kaikki-heti" tyyppiä, niin tuntuu pitkältä rupeamalta tämä.  Eniten töitä on vielä edessä ovissa kulkemisessa. Vaikka et koiraa juuri nyt missään näekään, avaappas ovi niin johan on koira ulkona/rappukäytävässä. Tuntuu, että riiviö-heelerin nopeus on jotakuinkin verrattavissa "puolihimmeään valonnopeuteen". Ja kun tehdään tietoisesti lähtöä ulos, ja pyydät koiran maahan, niin sillä sekunnin sadasosalla kun avaat oven, on se jo menossa. Tänään viimeksi tätä hinkattiin. Kun käsi vähänkään kosketti ovenkahvaa, jo irtosi masu maasta. Meni toki takaisin maahan, kun pyydettiin, mutta sellaista varaslähdön tuntua siinä vaan oli.  Omasta laiskuudesta ja saamattomuudesta on taas itseä

😍 Kesällä pohdin, asuuko meillä jalostusuros . Vihdoin nyt sitten loppusyksystä sanoin "käytettävissä" kyselyyn käyttää Sakkoa uroksena.  Kokosin tähän nyt muutamia asioita, joita olen ehtinyt asian tiimoilta pohdiskelemaan.  Kasvattajat (kennelit Pinpoint ja Bovenop ) olivat keskenään keskustelleet ennen kuin minuun oltiin yhteydessä. Minusta on hienoa, että kasvattajat keskustelevat ja pyrkivät löytämään hyviä yhdistelmiä. Mikäli olisin vielä epäröinyt Sakkon käyttämistä, ei sillä keskustelulla olisi ollut merkitystä, mutta toi itselle sellaista varmuutta, että yhdistelmää on harkittu.  Kumpikin kasvattaja ainakin keskusteluissa tukivat ajatustani, että tämän mahdollisen pentueen on kasvettava ja meidän on nähtävä, mitä niistä pennuista on tulossa, ennen kuin Sakkoa annetaan mahdollisille seuraaville kysyjille. Itselleni tämä on yllättäen tosi tärkeää. Mikäli vähänkään epäilisin, että Sakko jättäisi jälkeläisilleen jotain ei-toivottua piirrettä tai sairautta, o

😪Tänään täällä Messukeskuksessa Koiramessuilla - siitäkin huolimatta, että selkä on jumissa. Aamulla nappasin kaksi Sirdaludia ja tulin tänne Koiramessujen Rotutorille. Pikkasen alkoi uni painaa juuri pahimmilleen, kun oli meidän yhdistyksen vuoro pitää rotuesittely ja minä olin tietenkin lupautunut sen pitämään yhdistyksen puheenjohtajan ollessa koiransa kanssa kehässä pahimmilleen samaan aikaan. Suukin kuivui siinä puhuessa melko tehokkaasti, onneksi olin varautunut juomapullolla. Eikä onneksi pitkä ollut slottikaan. Tässä väsymys on hiipimässä ja hetkeä myöhemmin haukotutti makeasti.  Väsymys meni onneksi ohi. Pari kuppia kahvia, lounas ja reippailu puotien, näyttelykehien ja ravintoloiden seassa piristi. Oma vuoro Rotutorin Heeleri - ständillä oli luonnollisesti päivän viimeinen ja tätä kirjoittaessa vielä edessä. Löysin näes mukavan penkin täältä yläaulasta, ja ajankuluksi ryhdyin kirjoittamaan. Itse asiassa pari päivää olen pohtinut kirjoittaa siitä, kuinka ylpeä olen

😟Tällä viikolla nose work treeneissä meille vielä uusi kouluttaja-tuttavuus totesi Sakkosta, että turnauskestävyyttä puuttuu ja lähetti meidät kotiin kesken tunnin. Ei meiltä jäänyt väliin kuin yksi harjoituskierros, mutta jotenkin kotiin päästyäni harmitti. Olen käynyt pelkästään Heiluvan Hännän kursseilla ja toistaiseksi pitänyt molemmista kouluttajista, joiden kanssa olen enemmän ollut tekemisissä. Nyt meillä on uusi kouluttaja, jonka johdolla nyt toisen kerran kävimme palautumassa nose workin ihmeelliseen maailmaan. Jotenkin meidän - siis minun ja kouluttajan - sielunmaailmat eivät kohtaa. Enkä tarkoita ollenkaan, että hän olisi huono työssään. Hän on hidastempoinen ja puhuu hiljaa. Eli juuri päinvastainen kuin minä. Varmaan hän on saanut meistä esitietoa toiselta kouluttajalta, joka talossa vielä on. (Toinen meidän aikaisemmista kouluttajista lähti omaan yritykseen kesällä.) Mietin, onko esitietoa annettu vain koirasta, vain minusta vaiko meistä koirakkona. Onko kerrottu, mit

😌 Rapsu, meidän riiviöheeleri, on syksyn ajan ollut mukana Kiva Koirakansalainen kausiryhmässä. Ryhmässä ei keskitytä vain yhteen harrastuslajiin vaan kokeillaan kaikenlaista. Tänään oli vuorossa Dodo, lähinnä niihin palloihin ja alustoihin tutustumista. Rapsulta se sujui aika mallikkaasti. Yllättävän väsyttävää puuhaa se kuitenkin oli ja niinpä oli poikkeuksellisen rauhallinen koira minulla tänään seurana. Tämän ison tyynyn päälle piti kiivetä ja tasapainoilla. En edelleenkään ole pystynyt päättämään, minkälaisia harrastuksia meillä jatkossa yhdessä olisi. Luonnollisesti toivon, että Rapsustakin kunnon koirakansalainen saadaan. Nyt on mörköikä vielä niin lujasti päällä, että välillä on epätoivoinen olo, onko tuosta mihinkään. Tällä hetkellä kaikista eniten kiehtoisi Rally-Tokon kokeileminen Rapsun kanssa. Mielenkiintoista nähdä, minkälaisen ralli-kaverin tuosta duracell-heeleristä saisi. Tuon voisi jopa ottaa haasteena itselleen vastaan.  Harjoittelu on tuonut tulosta.

✊Jos eilen kirjoitin yliaktiivisesta koirasta, niin ehkä tänään voisi avautua yliaktiivisesta Emännästä. Matkalla toimihenkilötapaamiseen Tapahtuipa niin, että tavoilleni uskollisena halusin päästä toiminnan ytimeen ja innokkaasti tartuin tarjottuun hallituspestiin kohta kaksi vuotta sitten. Ja saman tien sihteeriksi, kuinkas muutenkaan. Päätin sukeltaa tähän heeleristien ihanaan porukkaan oikein tosissani. Ensimmäinen kahden vuoden hallituspesti on loppumassa seuraavaan vuosikokoukseen. Ilman muuta olen innokas jatkamaan, mutta toisaalta jos uusia innokkaita löytyy, niin haikein mielin voisin siirtyä taka-alallekin. Viikonloppuna SLHY:n toimihenkilöillä oli tapaaminen Lahdessa, jossa mietittiin, mitä yhdistys tarjoaa jäsenistölleen ensi vuonna ja miten yhdistyksen toimintaa kehitetään myös toimihenkilöiden näkökulmasta eli lähinnä miten tätä vapaaehtoistyön tekemistä yksinkertaistettaisiin. Ja niin vain tarjouduin siihen työryhmään, joka siirtää yhdistyksen kotisivut vielä k

😕 Totta - meillä asustaa yliaktiivinen, suorastaan hyperaktiivinen, ylivirikkeistynyt heeleri riiviö. Liike ei pysähdy koskaan Nyt kun olen tämän tajunnut, olen ryhtynyt pelastamaan riiviöheeleriä itse itseltään. Saa nähdä, onnistummeko vielä rauhoittamaan riiviön. Miten tämä hyperaktiivisuus sitten ilmenee? Käytännössä Rapsu ei ole hetkeäkään aloillaan vaan on koko aika etsimässä jotain tekemistä. Siinä missä Sakko ottaa nokoset jos toisetkin, Rapsu kiertää ympäri huushollia ja etsii tekemistä. Ja reagoi pienimpäänkin ärsykkeeseen voimakkaasti ja aktivoituu heti. Kun luulet, että Rapsu nukkuu, niin ei tarvitse kuin ottaa askel pari niin jo on koira jaloissa. Tai tunkemassa ovesta ensimmäisenä. Kun kotona kerrostalossa kuuluu pieninkin risahdus, Rapsu ryntää välittömästi ulko-ovelle haukkuen. Siinä on kerran jos toisenkin meinannut itseltä jäädä sydämenlyönti jos toinenkin välistä, kun se haukkuminen alkaa yöllä ilman mitään ennakkovaroitusta. Naapureiltakin olen kovasti pyy

😇 Kaikella rakkaudella - nämä meidän hiilukat on oikeita saunapaholaisia.  Sakko on saunonut melko pienestä pitäen - en edes muista, koska tuli mukaan saunaan ensimmäisen kerran. Sakko istuu nätisti alalauteella ja kun saa tarpeekseen, pyytää päästä pesuhuoneen puolelle. Harvoin palaa saunaan toiselle kierrokselle, kun itse palaamme jäähdyttelytuokiolta.  Rapsu päästettiin saunaan alkusyksystä. Mökkisauna on erittäin hämärä ja lauteiden välit ovat isot. Mutta ei se Rapsun vauhtia haittaa. Rapsu iloisesti hyppii lauteelta toiselle, käy välillä lauteiden alla ja palaa taas "löylyihin". Rapsu myös palaa, jos sallimme, jäähdyttelyn jälkeen toiselle kierrokselle. Vähän huolettaa, ettei uuvuta itseään saunan lämmössä, mutta toisaalta näistä kahdesta Rapsu on se, joka juo vettä ilman houkuttelua. Nyt viime viikolla aloitettiin syksyn saunakausi täällä kaupungissa, jossa sauna on valoisa. Niin vain Rapsu valtasi heti ylälauteen ja meni rennosti maate laudeliinan päälle

😍 Koirat tuntuvat suorastaan rakastavan metsässä lenkkeilyä. Näin syksyllä sieniaikaan mahdollisuuksia onkin useammin. Isäntä jaksaa käydä sienestämässä ja kuljettaa erityisesti Sakkoa mukanaan. Siitäkin huolimatta, ettei ole saatu aikaiseksi panostaa Sakkon kouluttamiseen sienikoiraksi. Laiskuudesta meitä voi monessa asiassa syyttää. Aina vain suunnitellaan, että nyt jatketaan ja jätetään toisinaan sieniä peratessa yksi tai kaksi harjoittelumateriaaliksi. Ja pöh. Ensi vuoteen jää sienikoiraksi opettaminen. Toisaalta sitä voisi ajatella positiivisesti, että pystyy sitten kouluttamaan molemmat samaan aikaan. Puunrungoilla kiipely on kivaa Metsässä on kaikkea, jonka oletan olevan koiran näkökulmasta kivaa. Kaatuneita puunrunkoja - niitä riittää - joiden päällä on kiva kiipeillä. Kiviä, joiden päälle kiivetä tarkkailemaan ympäristöä. Kantoja, joiden päällä istua näyttäen metsän valtiaalta. Meidän mökkimaastossa on paljon harjanteita ja notkoja, joten riittää rinteitä juosta ylös ja

😲 Eilen illalla osallistuin rankan työpäivän jälkeen kolmannen kerran (eikä todellakaan ole kirjoitusvirhe) Koiran ei-toivotun käytöksen ratkaiseminen -luennolle Heiluvassa Hännässä . Tämä kerta oli sikäli erilainen, että kaksi edellistä olin kuunnellut Miira Hellstenin vetämänä, mutta tämän kerran veti Piia Laine . Itsekin paljon koulutuksia vetäneenä - milloin yksin, milloin kimpassa - tiedän, että jokaisella kouluttajalla on oma tyylinsä. Ja ikuisena oppijana tiedän, että aina voi oppia jotain uutta. Sehän on minulle tässä jo iskenyt tajuntaan, että koiran kouluttajana olen vielä enemmän Shu kuin Ha . Eilisellä luennolla pari asiaa sai melkein, siinä etupenkissä istuessani kaikkien nähden, iskemään kädellä itseäni vähintään otsaan vähintään kädellä - ellei sitten jopa halolla muutaman kerran keskelle kalloa. Koiralle kaikki on käyttäytymistä tai käytöstä. Kenen näkökulmasta mikäkin käyttäytyminen on ei-toivottavaa. Ihmiset päättävät ei-toivotun käytöksen olevan jotain, mitä ih

😘 Omaa CV:täni päivitän tavan vuoksi aika ajoin. Kun ei koskaan tiedä, pomppaako silmille joku hieno työpaikka, johon haluaisi hakea. Vaikka välillä sitä miettii, että voisiko näillä vuosilla löytää jotain, minne kelpaisi. Sanoo hän, joka viimeksi vaihtoi työtä 4 kuukautta sitten. Mutta tänään eittämättä 4 kuukautta vanhempi ja joka päivä lähempänä eläkeikää, johon vielä hurjat 13 vuotta. Tänään tuli puheeksi Sakkon kasvattajan kanssa koirien LTE- ja MH-tulokset. Miten niillä tuloksilla on merkitystä jalostusvalinnoissa ja miten LTE antaa enemmän informaatiota kuin MH. Keskustelun tohinassa hän totesi, että KoiraNet = CV. Totta. KoiraNetistä löytyvät koirien näyttely- ja koetulokset sekä kaikki ansaitut sertifikaatit ja tittelit. Niistä voi kasvattajat tehdä johtopäätöksiä jalostusvalintojen suhteen. Mutta olen useamman kasvattajan kuullut sanovan, että haluaa uroksen nähdä omin silmin ja monet ovat sanoneet, että haluavat nähdä uroksen nimenomaan kotioloissa. Okei. Siis eräänlain

Hitaasti mutta varmasti - niin tekisi mieli sanoa. Penkin alta ollaan matkalla avoimille, aurinkoisemmille fiiliksille. Olen nyt käynyt Sakkon kanssa neljä kertaa tokon ja rallytokon alkeissa. Edistymistä on tapahtunut. Ensimmäinen kerta - täysi katastrofi. Lyhyessä ajassa Sakko menetti täysin hermonsa ja rikkoi yhden mukana olleista leluistaan sekä tuhosi juuri hankkimani treenikassin sangan. Mahtoi muuta kolmea koirakkoa harmittaa, kun meidän loosista kuului kauhea ärinä ja murina. Mahtui minun tuskanhiki maustaa vähemmän miellyttävästi treenitilan, joka ei ihan pieni kylläkään ole. Harjoituksien laadusta ei puhettakaan. Kunhan nyt oltiin paikalla muita häiriköimässä. Toinen kerta - ei niin iso katastrofi. Vaihdoin treenikassin avoimeen koriin ettei ole sankoja rikottavaksi. Virhe oli laittaa sinne Sakkoa kiihdyttäviä leluja, joten avoimeen koriin kiipeilyä ja pientä ärhentelyä pitkin kurssi-iltaa. Mitään ei kuitenkaan rikottu. Selvästi lelut häiritsivät ja vetivät huomion. Har

😞Tänään oli sellainen päivä. Kaikki meni penkin alle. Aamulla tehtiin lähtöä ihan lähistölle eli Tuomarinkylän Vinttikoiraradalle näyttelyyn molempien koirien kanssa. Rapsu sai aivan hirvittävän hepulin rappukäytävässä. Haukkui ja riehui remmissä. Totta kai rappukäytävässä oli muitakin ja hissikin oli varattu. Hissillä alakertaan tullut sakki - kaksi naista, lasten rattaat ja kolme pientä lasta - oli sitten ihan liikaa Rapsulle. Ja minullekin, koska jäivät siihen toljottamaan meitä. Lopulta näytin melko selkeän käsimerkin, että pois siitä ovelta, että päästäisiin autohalliin ja vahingossa englanniksi sanoin "move away".  Vahinko oli siis kieli, ei käsky. Kaunis pyyntö olisi saattanut olla fiksumpi tapa, mutta omat kierrokset oli siinä kohtaa jo aika korkealla. Olen viimeisimpiin näyttelyihin yrittänyt lähteä erittäin zen-fiiliksillä, sillä uskon vahvasti siihen, että kyllä nuo koirat aistivat minun stressin. Tästä oli siis hyvä lähteä liikkeelle, pää kiehumispisteessä

😁Rapsun Smart Dog pentutestin tulokset saapuivat. Vaikka aina töissäkin sanon, ettei tiimejä saisi ikinä vertailla keskenään niin pakkohan minun oli laittaa koirien tulokset vertailukelpoisilta osiltaan rinnakkain. Tässä vielä linkki Sakkonkin tuloksiin , jos ne kiinnostavat.   Rapsu (ikä 4,5 kk) Sakko (ikä 6 kk) Kokonaisarvio Rapsu kohtaa vieraan testaajan ystävällisesti ja tutustuu vauhdikkaasti uuteen tilaan. Sillä on erittäin hyvä itsehillintä sylinteritestissä. Rapsu lukee täydellisen hyvin ihmisen käsieleitä, mutta katseen suuntaa se ei ymmärrä. Tilaan liittyvä ongelma, V-aita, vaatii Rapsulta jonkin verran aikaa, mutta pentu ratkaisee tehtävän ja hoksaa kiertää, kun alikaan ei päässyt! Rapsu on mahdottomassa tehtävässä enemmän itsenäinen ongelmanratkaisija, mutta siltä löytyy myös ihmiseen tukeutuva ongelmanratkaisustrategia. Sosiaalisen oppimisen tehtävässä Rapsu matkii ihmisen toimintaa, mutta painallukset ovat liian kevyitä eikä pentu siksi saa namiautomaattia toimimaan

💔Tässä on viime päivinä eletty melkoista tunteiden vuoristorataa. Sunnuntaina, kun palattiin loman jälkeen kaupunkiin, koirat karkasivat auki jääneestä terassinportista.  Olivat siinä ensin juosseet edestakaisin sisään ja ulos, Rapsu härnäsi Sakkoa ja meno oli melkoista. Tuli hiljaista ja ajattelin, että pojat rauhoittuivat. Kunnes kuulin Isännän huutavan "no nyt ne on karanneet". Hirveä hätä ja huoli oli ensimmäinen ajatus. Lähellä vilkasliikenteinen tie ja pojilla vauhti päällä. Ei ollut aikaa edes kenkiä hakea vaan lähdin paljain varpain pihalle koiria huutelemaan. Suunnistin talon sisäpihan kulkuväylälle. Isäntä suuntasi läheiseen puistoon. Jo siellä pari nuorta naista huuteli, että onko tämä sinun ja näyttivät Rapsua. Kun kysyin, näkyykö toista, niin näyttivät käsillä, että juu, tuolla se menee. Isäntä oli siinä vaiheessa kuullut huuteluni ja tuli ja otti Rapsun kiinni. Rapsuhan ei ole mikään ongelma. Jos vain on namia, niin kyllä tulee luo ja on hyvin tyytyväinen