Sakko, Rapsu ja emäntänsä Soikka

Muutama viikko sitten meillä sattui ikävä tapaturma. Rapsu menetti takatassusta kynnen. Se lähti kokonaan. Vain ydin jäi jäljelle. Vahinko sattui Rapsun hypätessä pois auton boxista. Kynsi kohtasi takaluukun lukon. Eläinlääkärin mukaan siinä on ollut valtavat voimat.  Rapsuunhan ei sitten kosketa. Kyllä oli taistelua, että saatiin kaveri hoidettua. Kaksi eri eläinlääkäriä pääsi näkemään Rapsun pahimmillaan. Rauhoittamatta koskeminen ei onnistunut, joten Rapsu nukutettiin kahdesti. Kotona hoitotoimet eivät myöskään sujuneet ongelmitta, mutta kaikesta selvittiin. En tiedä, ketä meistä sai suurimmat traumat.  Rapsu joutui käyttämään tötteröä kaksi viikkoa. Eläinlääkäri meinasi, että voisi olla hyvä, jos toisellakin koiralla olisi tötterö, niin ei pääsisi sekään nuolemaan haavaa. Nope. Siinä missä Rapsu sopeutui tötteröön nurisematta, Sakko teki heti selväksi, että hänhän ei tämmöistä tötteröä päähänsä pistä.  Eli meillä on oiva karjakoirakaksikko. Toiseen ei kosketa, mutta tötterö on ihan

Tänään mietin, miten mielenkiintoista matkaa on tuon Sakko the Gentlemanin kanssa tehty. Pentuaikana oltiin välillä ihan epätoivoisia nuoren koiran omapäisyyden kanssa. Rauhoittuminen alkoi siinä reilun puolentoista vuoden iässä ja tasaisemmaksi muuttuu aina vaan.  Katsoin, kun Isäntä lähti koirien kanssa lenkille. Sakko seisoi rauhallisesti ja antoi pukea lenkkivarusteet. Seisoi edelleen rauhallisesti, kun Isäntä houkutteli riiviöheeleriä rauhoittumaan, jotta saisi puettua lenkkivarusteet. Ihan kuin olisin nähnyt ajatuskuplan "kasvaakohan tuo riiviö koskaan aikuiseksi" Sakkon pään päällä, kun seisoi tyynen rauhallisena siinä vieressä. Sama on takaisin tultaessa. Odottaa rauhassa, että lenkkivarusteet riisutaan ja menee itse selälleen, että on helpompi pyyhkiä mahan alusta, joka muuten jostain syystä likaantuu Sakkolla paljon enemmän kuin riiviöheelerillä. Sakko sietää paljon tuolta riiviöheeleriltä, mutta osaa kyllä sanoa, kun riiviöheeleri ylittää sietokyvyn rajan. Harvoin

Rapsun kanssa on nyt käyty Koirataidossa   kahteen kertaan. Kouluttajan suosituksesta käytimme Rapsun röntgenkuvissa. Halusimme näin pois sulkea kivun. Tai siis sen, ettei Rapsun loputon energinen olo johtuisi jatkuvasta kiputilasta, jota koira-parka peittäisi tuolla duracel-käyttäytymisellään.  Rahaa paloi ja mielipahaa saatiin roppakaupalla.  Lonkista saatiin yllättäen C/D lausunto, vaikka eläinlääkärin mielestä niissä ei ole mitään isompaa vikaa, mutta sanoi, että saattaa niistä muutakin tulla. Kysyin, näkyykö siellä kulumaa, ja sanoi, ettei näe merkkejä sellaisesta. Lopullinen lausunto oli niin paljon enemmän kuin hänen varsin positiivinen näkemys lonkkien tilasta. Pieni pettymys ja epäluottamus on eläinlääkäriä kohtaan, mutta uskotaan nyt sitten edes siihen, ettei kulumia ja sitä kautta särkyjä ole.  Selän virallinen lausunto sentään vastasi eläinlääkärin käsitystä aika tarkasti. " Nikamien epämuotoisuus. Muutosten lukumäärä 1. Välimuotoinen nikama 1 (T13). Viimeisessä rintan