Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on joulukuu, 2019.

Heelerhauskaa

😃Useampikin heeleristi on sanonut, kuinka hauskoja koiria heelerit ovat. Pitää paikkansa. Olen kovin kiitollinen Sakkon ja Rapsun kasvattajille, että ovat luottaneet meihin niin paljon, että olemme saaneet nämä kaksi hauskuuttajaa kotiimme. Voisinkin tehdä uudenvuodenlupauksen, että koostan ensi vuoden puolella videoita kaikesta siitä hauskuudesta, mitä näiden kahden - riiviöheelerin ja hirmuheelerin - kanssa saadaan kokea. Aina se ei juuri tapahtumahetkellä naurata, mutta naurua riittää kyllä jälkikäteen, sen voin luvata. Aiemmassa postauksessan i kerroin meidän Tapaninpäivän vierailuista serkkuni luona. Tässä muutama kuva todisteeksi poikien taidoista kissankiipeilytelineissä. Hyvin kissamaisia otuksia ja kieltämättä hymyilyttää moiset temppuilut.  Rapsun tyylinäyte #1 Rapsun tyylinäyte #2 Sakkon tyylinäyte

Minun resurssi!

😌Ennen kuin Rapsu tuli taloon , olimme hieman huolisamme, miten ruokailut tulevat sujumaan, koska Sakkolla on ollut ruokaan liittyvää resurssiaggressiivisuutta. Tästä syystä tyttären koiran tullessa kylään, kaikki syötävä kerättiin pois silmistä eikä koiria palkittu nameilla.  Ensin alkuun pidettiin visusti Sakko ja Rapsu toisistaan erillään ruoka-aikaan sekä tikut, luut ja muut purtavat annettiin eri tiloihin. Mutta kesän mittaan huomattiin, ettei ruoka enää ollutkaan Sakkolle niin tärkeä juttu, että siitä kannattaisi meteliä nostaa. Se oli tietysti helpotus, koska ei enää tarvinnut eristää koiria toisistaan herkkuhetkienkään ajaksi. Rapsu-riiviöllä ahneuden perikuvana on paha tapa omia kaikki herkut,  mutta Sakko kyllä osaa tarvittaessa ilmoittaa napakasti, että "tämä on minun - älä ota". Rapsu on sitten luonut oman strategiansa ja käy varastamassa herkut heti, kun Sakkon huomio on muualla.  Mutta olemme huomanneet, että on muita asioita, joihin Sakko suhtautuu omie

Duracell-heeleri

😮 Rapsu on duracell-heeleri, varsinainen adhd-yksilö ja nollasta sataan hetkessä kiihtyvä. Paljon on tehty töitä rauhoittumisen eteen ja jos vertaan  aikaan, jolloin kirjoitin yliaktiivisesta Rapsusta , on edistymistä tapahtunutkin. Itse kun vain tuppaan olemaan sellaista "mulle-tänne-kaikki-heti" tyyppiä, niin tuntuu pitkältä rupeamalta tämä.  Eniten töitä on vielä edessä ovissa kulkemisessa. Vaikka et koiraa juuri nyt missään näekään, avaappas ovi niin johan on koira ulkona/rappukäytävässä. Tuntuu, että riiviö-heelerin nopeus on jotakuinkin verrattavissa "puolihimmeään valonnopeuteen". Ja kun tehdään tietoisesti lähtöä ulos, ja pyydät koiran maahan, niin sillä sekunnin sadasosalla kun avaat oven, on se jo menossa. Tänään viimeksi tätä hinkattiin. Kun käsi vähänkään kosketti ovenkahvaa, jo irtosi masu maasta. Meni toki takaisin maahan, kun pyydettiin, mutta sellaista varaslähdön tuntua siinä vaan oli.  Omasta laiskuudesta ja saamattomuudesta on taas itseä

Poikamiespäivät päättymässä

😍 Kesällä pohdin, asuuko meillä jalostusuros . Vihdoin nyt sitten loppusyksystä sanoin "käytettävissä" kyselyyn käyttää Sakkoa uroksena.  Kokosin tähän nyt muutamia asioita, joita olen ehtinyt asian tiimoilta pohdiskelemaan.  Kasvattajat (kennelit Pinpoint ja Bovenop ) olivat keskenään keskustelleet ennen kuin minuun oltiin yhteydessä. Minusta on hienoa, että kasvattajat keskustelevat ja pyrkivät löytämään hyviä yhdistelmiä. Mikäli olisin vielä epäröinyt Sakkon käyttämistä, ei sillä keskustelulla olisi ollut merkitystä, mutta toi itselle sellaista varmuutta, että yhdistelmää on harkittu.  Kumpikin kasvattaja ainakin keskusteluissa tukivat ajatustani, että tämän mahdollisen pentueen on kasvettava ja meidän on nähtävä, mitä niistä pennuista on tulossa, ennen kuin Sakkoa annetaan mahdollisille seuraaville kysyjille. Itselleni tämä on yllättäen tosi tärkeää. Mikäli vähänkään epäilisin, että Sakko jättäisi jälkeläisilleen jotain ei-toivottua piirrettä tai sairautta, o

Heeleristi Rotutorilla - heeleri sydämessä

😪Tänään täällä Messukeskuksessa Koiramessuilla - siitäkin huolimatta, että selkä on jumissa. Aamulla nappasin kaksi Sirdaludia ja tulin tänne Koiramessujen Rotutorille. Pikkasen alkoi uni painaa juuri pahimmilleen, kun oli meidän yhdistyksen vuoro pitää rotuesittely ja minä olin tietenkin lupautunut sen pitämään yhdistyksen puheenjohtajan ollessa koiransa kanssa kehässä pahimmilleen samaan aikaan. Suukin kuivui siinä puhuessa melko tehokkaasti, onneksi olin varautunut juomapullolla. Eikä onneksi pitkä ollut slottikaan. Tässä väsymys on hiipimässä ja hetkeä myöhemmin haukotutti makeasti.  Väsymys meni onneksi ohi. Pari kuppia kahvia, lounas ja reippailu puotien, näyttelykehien ja ravintoloiden seassa piristi. Oma vuoro Rotutorin Heeleri - ständillä oli luonnollisesti päivän viimeinen ja tätä kirjoittaessa vielä edessä. Löysin näes mukavan penkin täältä yläaulasta, ja ajankuluksi ryhdyin kirjoittamaan. Itse asiassa pari päivää olen pohtinut kirjoittaa siitä, kuinka ylpeä olen

Turnauskestävyys

😟Tällä viikolla nose work treeneissä meille vielä uusi kouluttaja-tuttavuus totesi Sakkosta, että turnauskestävyyttä puuttuu ja lähetti meidät kotiin kesken tunnin. Ei meiltä jäänyt väliin kuin yksi harjoituskierros, mutta jotenkin kotiin päästyäni harmitti. Olen käynyt pelkästään Heiluvan Hännän kursseilla ja toistaiseksi pitänyt molemmista kouluttajista, joiden kanssa olen enemmän ollut tekemisissä. Nyt meillä on uusi kouluttaja, jonka johdolla nyt toisen kerran kävimme palautumassa nose workin ihmeelliseen maailmaan. Jotenkin meidän - siis minun ja kouluttajan - sielunmaailmat eivät kohtaa. Enkä tarkoita ollenkaan, että hän olisi huono työssään. Hän on hidastempoinen ja puhuu hiljaa. Eli juuri päinvastainen kuin minä. Varmaan hän on saanut meistä esitietoa toiselta kouluttajalta, joka talossa vielä on. (Toinen meidän aikaisemmista kouluttajista lähti omaan yritykseen kesällä.) Mietin, onko esitietoa annettu vain koirasta, vain minusta vaiko meistä koirakkona. Onko kerrottu, mit