😍 Kesällä pohdin, asuuko meillä jalostusuros. Vihdoin nyt sitten loppusyksystä sanoin "käytettävissä" kyselyyn käyttää Sakkoa uroksena.
Kokosin tähän nyt muutamia asioita, joita olen ehtinyt asian tiimoilta pohdiskelemaan.
Kasvattajat (kennelit Pinpoint ja Bovenop) olivat keskenään keskustelleet ennen kuin minuun oltiin yhteydessä. Minusta on hienoa, että kasvattajat keskustelevat ja pyrkivät löytämään hyviä yhdistelmiä. Mikäli olisin vielä epäröinyt Sakkon käyttämistä, ei sillä keskustelulla olisi ollut merkitystä, mutta toi itselle sellaista varmuutta, että yhdistelmää on harkittu.
Kumpikin kasvattaja ainakin keskusteluissa tukivat ajatustani, että tämän mahdollisen pentueen on kasvettava ja meidän on nähtävä, mitä niistä pennuista on tulossa, ennen kuin Sakkoa annetaan mahdollisille seuraaville kysyjille. Itselleni tämä on yllättäen tosi tärkeää. Mikäli vähänkään epäilisin, että Sakko jättäisi jälkeläisilleen jotain ei-toivottua piirrettä tai sairautta, olisi tämä pentue se ensimmäinen ja viimeinen. Ja vaikka tiedän, että monet sairauksista voivat olla piileviä, haluan ainakin sellaisen varmuuden itselleni, että mitään ei ole havaittu ensimmäisen elinvuoden aikana. Toki ymmärrän kasvattajien omalta osaltaan huolehtivan tästä miettiessään sopivia yhdistelmiä ja heillä ammattilaisina on varmasti parempi ymmärrys kuin minulla maallikolla.
Miksi vastasin "käytettävissä" juuri tähän kyselyyn? Marketta (Bovenopista) oli Sakkon kanssa viettänyt viikonlopun kesän Helkkari-leirillä nähden Sakkon hyviä ja huonoja hetkiä, koska yövyimme samassa huoneessa koirinemme. Näin ollen tiesin, että hänellä olisi jonkinlainen käsitys koirasta eikä se perustuisi pelkästään Sakkon some-elämään. Ja voin rehellisesti sanoa pitäväni Markettaa luottamuksen arvoisena kasvattajana.
Olen miettinyt myös sitä, missä määrin minun on olla soveliasta kiinnostunut näistä mahdollisista jälkeläisistä. Onko sopivaa minun jakaa some-päivityksiä Sakkon tileillä, mikäli joku mahdollisista jälkeläisistä menestyy näyttelyissä tai kilpailuissa? Sillä ihan varmasti tulen tuntemaan suurta ylpeyttä, mikäli menestystä tulee.
Omituisen hellyyttävältä on tuntunut kertoa omille lapsille (jälkeläisilleni), että Sakkosta on tulossa isä. Ihan hetkittäin olen miettinyt, onko minulla kaikki kotona. Minustahan ei ole tulossa mummoa, eikä heistä enoa eikä tätejä. Ja silti tämä on ollut tärkeä uutinen jakaa heidän kanssaan.
Lopuksi ylpeänä koiranomistajana totean, että Sakko hoiti hommansa mallikkaasti. "Ei pientä epäilystäkään, etteikö astutus olisi onnistunut" totesi Marketta pois lähtiessään kotiin ensimmäiseltä käynniltään. Toisenkin kerran kävivät Chilin kanssa kylässä juoksujen jatkuessa. Ja nyt olen kokemusta viisaampi ja "dogistyle" sai ihan uudenlaisen muodon. Aina oppii ja viisastuu. Vaikka olen maalaistalosta kotoisin, meillä ei koirat lisääntyneet ja lehmätkin keinosiemennettiin.
PS: Meille ei ole tulossa "Mätkyä" tästä pentueesta. Sitä ihan varmaan joku jo on ehtinyt miettimään. Vielä on sen verran askaretta tuossa perheen pienimmässä riiviössä, ettei missään nimessä haluta lisää heelereitä.
PS2: Mitähän kertoo minusta, että vieläkin puhun "mahdollisista jälkeläisistä", vaikka olen nähnyt videopätkän ultrakuvauksesta, jossa todistettavasti pentuja näkyi useampi. Ei kuitenkaan toivottavasti enneuneni mukaisesti 5 urosta ja 1 narttu - 2 ruskeaakin oli mukana.
Kommentit
Lähetä kommentti