Sakko, Rapsu ja emäntänsä Soikka

Tänään mietin, miten mielenkiintoista matkaa on tuon Sakko the Gentlemanin kanssa tehty. Pentuaikana oltiin välillä ihan epätoivoisia nuoren koiran omapäisyyden kanssa. Rauhoittuminen alkoi siinä reilun puolentoista vuoden iässä ja tasaisemmaksi muuttuu aina vaan.  Katsoin, kun Isäntä lähti koirien kanssa lenkille. Sakko seisoi rauhallisesti ja antoi pukea lenkkivarusteet. Seisoi edelleen rauhallisesti, kun Isäntä houkutteli riiviöheeleriä rauhoittumaan, jotta saisi puettua lenkkivarusteet. Ihan kuin olisin nähnyt ajatuskuplan "kasvaakohan tuo riiviö koskaan aikuiseksi" Sakkon pään päällä, kun seisoi tyynen rauhallisena siinä vieressä. Sama on takaisin tultaessa. Odottaa rauhassa, että lenkkivarusteet riisutaan ja menee itse selälleen, että on helpompi pyyhkiä mahan alusta, joka muuten jostain syystä likaantuu Sakkolla paljon enemmän kuin riiviöheelerillä. Sakko sietää paljon tuolta riiviöheeleriltä, mutta osaa kyllä sanoa, kun riiviöheeleri ylittää sietokyvyn rajan. Harvoin