Sohvaperunat

😲 Eilen illalla osallistuin rankan työpäivän jälkeen kolmannen kerran (eikä todellakaan ole kirjoitusvirhe) Koiran ei-toivotun käytöksen ratkaiseminen -luennolle Heiluvassa Hännässä. Tämä kerta oli sikäli erilainen, että kaksi edellistä olin kuunnellut Miira Hellstenin vetämänä, mutta tämän kerran veti Piia Laine. Itsekin paljon koulutuksia vetäneenä - milloin yksin, milloin kimpassa - tiedän, että jokaisella kouluttajalla on oma tyylinsä. Ja ikuisena oppijana tiedän, että aina voi oppia jotain uutta.

Sehän on minulle tässä jo iskenyt tajuntaan, että koiran kouluttajana olen vielä enemmän Shu kuin Ha. Eilisellä luennolla pari asiaa sai melkein, siinä etupenkissä istuessani kaikkien nähden, iskemään kädellä itseäni vähintään otsaan vähintään kädellä - ellei sitten jopa halolla muutaman kerran keskelle kalloa.

Koiralle kaikki on käyttäytymistä tai käytöstä. Kenen näkökulmasta mikäkin käyttäytyminen on ei-toivottavaa. Ihmiset päättävät ei-toivotun käytöksen olevan jotain, mitä ihminen ei halua koiran tekevän, mutta koiran näkökulmasta kyseinen käytös saattaa olla luonnollista ja normaalia. Ennakointi ja opetetut vahvat käytökset ovat avain, joko ehkäistä ei-toivottu käytösä tai saada muutettua jo opittu käytös korvaavaksi käytökseksi.

4 vahvaa käytöstä

1. Luopuminen
2. Luoksetulo
3. Lähellä pysyminen
4. Lepääminen

Nämä käytiin läpi ihan luennon alussa ja jos se halko olisi sattunut mukaan, olisi loppuluento tullut kuunneltua kuhmut päässä korvat soiden.

Luoksetulo! Ihan itse olemme Sakkon kanssa tämän sössineet. Aivan liian usein on otettu koira-parka kiinni ja viety väkisin sisälle tai pakattu autoon tai tehty jotain muuta, mikä ei ole ollut yhtä kivaa kuin asia, jota oli tekemässä hetkeä ennen. Ja vaikka kuinka olen tähän panostanut, on siitä pois oppiminen ollut todella hidasta. Ja niinhän siellä luennolla todettiinkin, että jo omaksutun käytöksen muuttaminen on h-i-d-a-s-t-a. 

Lepääminen! Rapsulle, joka taisi juhannuksena syödä duracell paristoja, olisi heti pitänyt opettaa myös lepäämään. Nythän Rapsu on semmoinen energiapommi, että vaikka juuri äsken tarkistin olevan umpiunessa, niin kun pääsen möksällä ulko-ovella, on jo taas jaloissa ja pyrkimässä ulos. Rapsun kanssa mikään muu noista neljästä ällästä olekaan, ainakaan toistaiseksi, haasteellista. Sakkolle rauhoittuminen on haaste, jota ei ole onnistuttu selättämään. Lepäämisen opettelu saattaisi olla avain onneen.

Niinpä sitten päätin muuttua Sakkon ja Rapsun kanssa sohvaperunoiksi. 

Matkalla sohvaperunaksi, päivä 2

Tästäkin kuvasta huomaa, miten Rapsun on tosi vaikeaa olla aloillaan edes pientä hetkeä. Se, mitä kuvassa ei näy, että reiteni on suhteellisen märkä Rapsun valuttaman kuolan takia. Sakkon kanssa kriteeri on paikallaan olo ja kehon rentoutuminen, mutta Rapsun kanssa mennään nyt tosi vauva-askelin eteenpäin. Onpahan minullakin syy istahtaa sohvalle tämän harjoituksen myötä. Heti kotiin päästyä ja pari yhdistyksen asiaa hoidettuani, istahdin sohvalle hetkeksi tekemään ensimmäisen lyhyen sohvaperuna-harjoituksen. Ja tänään sain omaakin pulssiani tasattua tekemällä toisen lyhyen harjoituksen. 

Muita ajatuksia herättäviä pointteja eiliseltä luennolta

• opi muokkaamaan ympäristöä niin, että koira pärjää
• koiran hyvinvointi ja turvallisuus on omistajan vastuulla
• koiran kanssa lenkkeilyn ei pitäisi olla suorittamista vaan rentoutumista 
• mikä tahansa koira voi käyttäytyä aggressiivisesti, jos tilanne on liian hankala

Ja kyllä kieltämättä puhutteli tämäkin luennolla esitetty kuva:

"Jos oikein ajattelee, on aika hassua ottaa eläinlaji,
joka luonnostaan jahtaa liikkuvia asioita, syö kaikkea
mikä eteen tulee, puree/näykkii vastustaessaan jne.
Ja sitten sanoa niitä käytösongelmiksi."

Illan päätteeksi kiitin luennoitsijaa ja totesin oppineeni jälleen jotain uutta. Ja melkeinpä voin jo nyt vannoa, että käyn tällä luennolla vielä neljännenkin kerran.