Hitaasti mutta varmasti - niin tekisi mieli sanoa. Penkin alta ollaan matkalla avoimille, aurinkoisemmille fiiliksille.
Olen nyt käynyt Sakkon kanssa neljä kertaa tokon ja rallytokon alkeissa. Edistymistä on tapahtunut.
Ensimmäinen kerta - täysi katastrofi. Lyhyessä ajassa Sakko menetti täysin hermonsa ja rikkoi yhden mukana olleista leluistaan sekä tuhosi juuri hankkimani treenikassin sangan. Mahtoi muuta kolmea koirakkoa harmittaa, kun meidän loosista kuului kauhea ärinä ja murina. Mahtui minun tuskanhiki maustaa vähemmän miellyttävästi treenitilan, joka ei ihan pieni kylläkään ole. Harjoituksien laadusta ei puhettakaan. Kunhan nyt oltiin paikalla muita häiriköimässä.
Toinen kerta - ei niin iso katastrofi. Vaihdoin treenikassin avoimeen koriin ettei ole sankoja rikottavaksi. Virhe oli laittaa sinne Sakkoa kiihdyttäviä leluja, joten avoimeen koriin kiipeilyä ja pientä ärhentelyä pitkin kurssi-iltaa. Mitään ei kuitenkaan rikottu. Selvästi lelut häiritsivät ja vetivät huomion. Harjoituksissa onnistuttiin vaihtelevasti.
Kolmas kerta. Oma fiilis, että tästä voisi tullakin jotain. Avoimessa korissa enää vain vesipullo, juoma-astia ja namipusseja. Kori ei enää kiehtonut niin paljon, mutta namipusseja oli pakko - tietenkin - käydä haistelemassa. Piippaamista ja haukkumista riitti. Kerran yritti nylkyttää minun käsivartta, mutta yllättävän hyvin kuitenkin saatiin harjoituksia tehtyä. Jossain vaiheessa tuli mieleen, että vajaan tunnin kurssikerta saattaa olla liian pitkä meille.
Neljäs kerta. Pieni kangaskassi, jossa vain vesipullo, juoma-astia ja minun kännykkä. Ei mitään ylimääräisiä namipusseja. Kaikki kertaa varten varatut namit lanteilla keikkuvassa namipussukassa. Ero oli huomattava. Pientä piippaamista ja kitinää, mutta huomattavasti vähemmän kuin kertaakaan aikaisemmin. "Luokan" edessä tehtävät jännitti itseäni, mutta kontakti säilyi lähes koko ajan. Ensimmäisellä kierroksella Sakko tosin jymähti ohjaajan eteen odottelemaan nameja, mutta kun siitä päästiin yli tehtiin meidän mittapuulla upeat suoritukset. Ja omassa loosissa muutaman kerran Sakko yritti niin sanotusti varastaa namipussista. Sakko pystyi melko hyvin harjoitteiden välissä rauhoittumaan. Käskyt "maahan" ja "yläfemma" toimivat taukojen aikana rauhoittavina juttuina.
Nyt on vielä yksi kerta jäljellä, mutta jo tämän neljännen kerran jälkeen tuli sellainen fiilis, että jatkan Sakkon kanssa rally-tokon harjoituksia ja niinpä olenkin jo ilmoittautunut jatkokurssille. Tällä neljännellä kerralla kouluttaja kertoi lajien - toko ja rally-toko - eroista ja puhui kilpailuista. Oli pakko ihan ääneen sanoa, että kilpaillahan ei ole pakko, voi vain harrastaa.
Ihan kuin täältä penkin alta olisi tosiaan pikkuhiljaa noustu kohti valoa ja alan oppia miten pärjäämään tämän reaktiivisen hirmuheelerini kanssa. Ihan pelottaa kirjoittaa tämä mustaa valkoiselle, ettei vain tarvitse seuraavassa blogipostauksessa taas repiä ranteita auki. Sakkon motivoiminen on aina ollut vähän arpomista, toimiiko lelu vai ruokapalkka paremmin. Olen tullut siihen tulokseen, että leluilla kerätään vain kierroksia ja ruokapalkalla ei kierroksia synny. Joten lelut ainakin toistaiseksi jäävät ihan vain leluiksi ja kouluttamisessa käytetään ruokapalkkaa.
Jos on Sakko-penkillä valaistumista tapahtunut niin tuolla Rapsu-penkillä ollaan edelleen varjon puolella. Tulevan viikonlopun SSKY:n Erikoisnäyttelyssä emme todennäköisesti mene Rapsun kanssa kehään. Vieraiden ihmisten läsnäolo hermostuttaa Rapsua eikä koskeminen tule kuuloonkaan. Ehkä Rapsun sitten jääkin meidän sohvaperunaksi. Tosin kaveri on niin täynnä virtaa, että sohva on vain yksi pysähdys muiden joukossa ja sitten taas mennään. Tai ehkä, kun odotetaan pahimman virtapiikin talttuvan, Rapsusta saadaan mitä mainioin harrastuskaveri vaikka mihin, muttei näyttelyihin. Elämä on valintoja.
Olen nyt käynyt Sakkon kanssa neljä kertaa tokon ja rallytokon alkeissa. Edistymistä on tapahtunut.
Ensimmäinen kerta - täysi katastrofi. Lyhyessä ajassa Sakko menetti täysin hermonsa ja rikkoi yhden mukana olleista leluistaan sekä tuhosi juuri hankkimani treenikassin sangan. Mahtoi muuta kolmea koirakkoa harmittaa, kun meidän loosista kuului kauhea ärinä ja murina. Mahtui minun tuskanhiki maustaa vähemmän miellyttävästi treenitilan, joka ei ihan pieni kylläkään ole. Harjoituksien laadusta ei puhettakaan. Kunhan nyt oltiin paikalla muita häiriköimässä.
Toinen kerta - ei niin iso katastrofi. Vaihdoin treenikassin avoimeen koriin ettei ole sankoja rikottavaksi. Virhe oli laittaa sinne Sakkoa kiihdyttäviä leluja, joten avoimeen koriin kiipeilyä ja pientä ärhentelyä pitkin kurssi-iltaa. Mitään ei kuitenkaan rikottu. Selvästi lelut häiritsivät ja vetivät huomion. Harjoituksissa onnistuttiin vaihtelevasti.
Kolmas kerta. Oma fiilis, että tästä voisi tullakin jotain. Avoimessa korissa enää vain vesipullo, juoma-astia ja namipusseja. Kori ei enää kiehtonut niin paljon, mutta namipusseja oli pakko - tietenkin - käydä haistelemassa. Piippaamista ja haukkumista riitti. Kerran yritti nylkyttää minun käsivartta, mutta yllättävän hyvin kuitenkin saatiin harjoituksia tehtyä. Jossain vaiheessa tuli mieleen, että vajaan tunnin kurssikerta saattaa olla liian pitkä meille.
Neljäs kerta. Pieni kangaskassi, jossa vain vesipullo, juoma-astia ja minun kännykkä. Ei mitään ylimääräisiä namipusseja. Kaikki kertaa varten varatut namit lanteilla keikkuvassa namipussukassa. Ero oli huomattava. Pientä piippaamista ja kitinää, mutta huomattavasti vähemmän kuin kertaakaan aikaisemmin. "Luokan" edessä tehtävät jännitti itseäni, mutta kontakti säilyi lähes koko ajan. Ensimmäisellä kierroksella Sakko tosin jymähti ohjaajan eteen odottelemaan nameja, mutta kun siitä päästiin yli tehtiin meidän mittapuulla upeat suoritukset. Ja omassa loosissa muutaman kerran Sakko yritti niin sanotusti varastaa namipussista. Sakko pystyi melko hyvin harjoitteiden välissä rauhoittumaan. Käskyt "maahan" ja "yläfemma" toimivat taukojen aikana rauhoittavina juttuina.
Nyt on vielä yksi kerta jäljellä, mutta jo tämän neljännen kerran jälkeen tuli sellainen fiilis, että jatkan Sakkon kanssa rally-tokon harjoituksia ja niinpä olenkin jo ilmoittautunut jatkokurssille. Tällä neljännellä kerralla kouluttaja kertoi lajien - toko ja rally-toko - eroista ja puhui kilpailuista. Oli pakko ihan ääneen sanoa, että kilpaillahan ei ole pakko, voi vain harrastaa.
Ihan kuin täältä penkin alta olisi tosiaan pikkuhiljaa noustu kohti valoa ja alan oppia miten pärjäämään tämän reaktiivisen hirmuheelerini kanssa. Ihan pelottaa kirjoittaa tämä mustaa valkoiselle, ettei vain tarvitse seuraavassa blogipostauksessa taas repiä ranteita auki. Sakkon motivoiminen on aina ollut vähän arpomista, toimiiko lelu vai ruokapalkka paremmin. Olen tullut siihen tulokseen, että leluilla kerätään vain kierroksia ja ruokapalkalla ei kierroksia synny. Joten lelut ainakin toistaiseksi jäävät ihan vain leluiksi ja kouluttamisessa käytetään ruokapalkkaa.
 |
| Kurssin alkua odottelemassa pihalla |
Kommentit
Lähetä kommentti