😕 Totta - meillä asustaa yliaktiivinen, suorastaan hyperaktiivinen, ylivirikkeistynyt heeleri riiviö.
Nyt kun olen tämän tajunnut, olen ryhtynyt pelastamaan riiviöheeleriä itse itseltään. Saa nähdä, onnistummeko vielä rauhoittamaan riiviön.
Miten tämä hyperaktiivisuus sitten ilmenee? Käytännössä Rapsu ei ole hetkeäkään aloillaan vaan on koko aika etsimässä jotain tekemistä. Siinä missä Sakko ottaa nokoset jos toisetkin, Rapsu kiertää ympäri huushollia ja etsii tekemistä. Ja reagoi pienimpäänkin ärsykkeeseen voimakkaasti ja aktivoituu heti.
Kun luulet, että Rapsu nukkuu, niin ei tarvitse kuin ottaa askel pari niin jo on koira jaloissa. Tai tunkemassa ovesta ensimmäisenä. Kun kotona kerrostalossa kuuluu pieninkin risahdus, Rapsu ryntää välittömästi ulko-ovelle haukkuen. Siinä on kerran jos toisenkin meinannut itseltä jäädä sydämenlyönti jos toinenkin välistä, kun se haukkuminen alkaa yöllä ilman mitään ennakkovaroitusta. Naapureiltakin olen kovasti pyydellyt anteeksi. Toivon, että ymmärtävät, että meidän huushollissa nukutaan vielä vähemmän kuin heillä.
Pienestä asti Rapsu on ollut kova menemään ja tekemään. Oikea vipeltäjäpentu. Ja varmasti osittain on mörköiän oireitakin, että pitää jokaiseen rapsahdukseen reagoida. Mutta ei se poista sitä tosiasiaa, että Rapsu on yliaktiivinen eikä osaa rentoutua. Ylivirikkeisyys on stressaantunut mielentila ja näin ollen varmasti kuormittaa Rapsua suuresti, koska stressi on jatkuvaa.
Jo aiemmin syksyllä aloitin sohvaperuna-harjoittelun. Jos vain itse maltan sohvalla istua, niin koirat kyllä tulevat molemmat siihen. Rapsu tarvitsee paljon enemmän namia kuin Sakko pysyäkseen vieressä. Olen kyllä onnistunut saamaan melko pitkiäkin sessioita jo aikaiseksi, mutta harjoittelu jatkuu. Lisäksi on harjoiteltu peti -käskyä, boxi -käskyä, käsikohdennusta ovesta kulkiessa ja pitkää käsikohdennusta riehakkuuden laskemiseksi. Kaikki heittoleikit on vähennetty ihan minimiin. Ihan kokonaan niistä ei ole vielä luovuttu, kun tuntuu itsestä tosi pahalta viedä toiselta pois se, mistä eniten tuntuu nauttivan, mutta järjen ääntä tässä pitäisi kuunnella. Nyt pitäisi korostaa ja vahvistaa rauhallista käytöstä.
Virikkeistämiseen pitää kiinnittää huomiota. Kun esimerkiksi Sakko nauttii suunnattomasti nenällä työskentelystä ja kulkee rauhallisesti tilassa nuuskien varsin äänekkäästi, niin Rapsu näissä etsintätilanteisessa ryntää päämäärättömästi ympäri huonetta ja tuntuu namipaloja löytävän lähinnä hyvällä tuurilla ja näköhavainnolla. Ero on kuin yöllä ja päivällä - pitäisi joku kerta ihan videoida kaverien etsintäleikit. Tosin on jo muutaman kerran mallioppimista havaittu, ja kovasti on ollut Rapsukin nuuskuttavinaan. Vielä en ole kuitenkaan itse vakuuttunut, että haistelemalla on mitään löytänyt.
Ruuan Rapsu saa tuollaisesta labyrintti-kiposta, josta ei sitä pysty hotkimaan. Aiemmin käytettiin paljon kongia mutta se on jäänyt jostain syystä pois käytöstä. Monessa asiassa sitä saa itseään peilistä katsoa ja kysyä, miksi on tullut luovuttua hyvistä asioista.
Olemme päässeet jo jonkin matkaa eteenpäin Rapsun rauhoittamisen kanssa, mutta vielä on pitkälti matkaa siihen olotilaan, jonka haluaisin Rapsun saavuttavan: pystyy rauhoittumaan ja uni muuttuisi sikeämmäksi. Eikä tämä ole stressaavaa pelkästään Rapsulle, vaan kyllä meillä kaikilla stressitasot nousee, kun Rapsu keskellä yötä saa päähänsä reagoida milloin mihinkin. Jopa Sakkon ilme on välillä sellainen, että pään päällä on selvästi ajatuskupla "ihan mahoton toi kakakra".
 |
| Liike ei pysähdy koskaan |
Miten tämä hyperaktiivisuus sitten ilmenee? Käytännössä Rapsu ei ole hetkeäkään aloillaan vaan on koko aika etsimässä jotain tekemistä. Siinä missä Sakko ottaa nokoset jos toisetkin, Rapsu kiertää ympäri huushollia ja etsii tekemistä. Ja reagoi pienimpäänkin ärsykkeeseen voimakkaasti ja aktivoituu heti.
Kun luulet, että Rapsu nukkuu, niin ei tarvitse kuin ottaa askel pari niin jo on koira jaloissa. Tai tunkemassa ovesta ensimmäisenä. Kun kotona kerrostalossa kuuluu pieninkin risahdus, Rapsu ryntää välittömästi ulko-ovelle haukkuen. Siinä on kerran jos toisenkin meinannut itseltä jäädä sydämenlyönti jos toinenkin välistä, kun se haukkuminen alkaa yöllä ilman mitään ennakkovaroitusta. Naapureiltakin olen kovasti pyydellyt anteeksi. Toivon, että ymmärtävät, että meidän huushollissa nukutaan vielä vähemmän kuin heillä.
Pienestä asti Rapsu on ollut kova menemään ja tekemään. Oikea vipeltäjäpentu. Ja varmasti osittain on mörköiän oireitakin, että pitää jokaiseen rapsahdukseen reagoida. Mutta ei se poista sitä tosiasiaa, että Rapsu on yliaktiivinen eikä osaa rentoutua. Ylivirikkeisyys on stressaantunut mielentila ja näin ollen varmasti kuormittaa Rapsua suuresti, koska stressi on jatkuvaa.
Jo aiemmin syksyllä aloitin sohvaperuna-harjoittelun. Jos vain itse maltan sohvalla istua, niin koirat kyllä tulevat molemmat siihen. Rapsu tarvitsee paljon enemmän namia kuin Sakko pysyäkseen vieressä. Olen kyllä onnistunut saamaan melko pitkiäkin sessioita jo aikaiseksi, mutta harjoittelu jatkuu. Lisäksi on harjoiteltu peti -käskyä, boxi -käskyä, käsikohdennusta ovesta kulkiessa ja pitkää käsikohdennusta riehakkuuden laskemiseksi. Kaikki heittoleikit on vähennetty ihan minimiin. Ihan kokonaan niistä ei ole vielä luovuttu, kun tuntuu itsestä tosi pahalta viedä toiselta pois se, mistä eniten tuntuu nauttivan, mutta järjen ääntä tässä pitäisi kuunnella. Nyt pitäisi korostaa ja vahvistaa rauhallista käytöstä.
Virikkeistämiseen pitää kiinnittää huomiota. Kun esimerkiksi Sakko nauttii suunnattomasti nenällä työskentelystä ja kulkee rauhallisesti tilassa nuuskien varsin äänekkäästi, niin Rapsu näissä etsintätilanteisessa ryntää päämäärättömästi ympäri huonetta ja tuntuu namipaloja löytävän lähinnä hyvällä tuurilla ja näköhavainnolla. Ero on kuin yöllä ja päivällä - pitäisi joku kerta ihan videoida kaverien etsintäleikit. Tosin on jo muutaman kerran mallioppimista havaittu, ja kovasti on ollut Rapsukin nuuskuttavinaan. Vielä en ole kuitenkaan itse vakuuttunut, että haistelemalla on mitään löytänyt.
Ruuan Rapsu saa tuollaisesta labyrintti-kiposta, josta ei sitä pysty hotkimaan. Aiemmin käytettiin paljon kongia mutta se on jäänyt jostain syystä pois käytöstä. Monessa asiassa sitä saa itseään peilistä katsoa ja kysyä, miksi on tullut luovuttua hyvistä asioista.
Olemme päässeet jo jonkin matkaa eteenpäin Rapsun rauhoittamisen kanssa, mutta vielä on pitkälti matkaa siihen olotilaan, jonka haluaisin Rapsun saavuttavan: pystyy rauhoittumaan ja uni muuttuisi sikeämmäksi. Eikä tämä ole stressaavaa pelkästään Rapsulle, vaan kyllä meillä kaikilla stressitasot nousee, kun Rapsu keskellä yötä saa päähänsä reagoida milloin mihinkin. Jopa Sakkon ilme on välillä sellainen, että pään päällä on selvästi ajatuskupla "ihan mahoton toi kakakra".
Kommentit
Lähetä kommentti