Sakko, Rapsu ja emäntänsä Soikka

😲 Eilen illalla osallistuin rankan työpäivän jälkeen kolmannen kerran (eikä todellakaan ole kirjoitusvirhe) Koiran ei-toivotun käytöksen ratkaiseminen -luennolle Heiluvassa Hännässä . Tämä kerta oli sikäli erilainen, että kaksi edellistä olin kuunnellut Miira Hellstenin vetämänä, mutta tämän kerran veti Piia Laine . Itsekin paljon koulutuksia vetäneenä - milloin yksin, milloin kimpassa - tiedän, että jokaisella kouluttajalla on oma tyylinsä. Ja ikuisena oppijana tiedän, että aina voi oppia jotain uutta. Sehän on minulle tässä jo iskenyt tajuntaan, että koiran kouluttajana olen vielä enemmän Shu kuin Ha . Eilisellä luennolla pari asiaa sai melkein, siinä etupenkissä istuessani kaikkien nähden, iskemään kädellä itseäni vähintään otsaan vähintään kädellä - ellei sitten jopa halolla muutaman kerran keskelle kalloa. Koiralle kaikki on käyttäytymistä tai käytöstä. Kenen näkökulmasta mikäkin käyttäytyminen on ei-toivottavaa. Ihmiset päättävät ei-toivotun käytöksen olevan jotain, mitä ih

😘 Omaa CV:täni päivitän tavan vuoksi aika ajoin. Kun ei koskaan tiedä, pomppaako silmille joku hieno työpaikka, johon haluaisi hakea. Vaikka välillä sitä miettii, että voisiko näillä vuosilla löytää jotain, minne kelpaisi. Sanoo hän, joka viimeksi vaihtoi työtä 4 kuukautta sitten. Mutta tänään eittämättä 4 kuukautta vanhempi ja joka päivä lähempänä eläkeikää, johon vielä hurjat 13 vuotta. Tänään tuli puheeksi Sakkon kasvattajan kanssa koirien LTE- ja MH-tulokset. Miten niillä tuloksilla on merkitystä jalostusvalinnoissa ja miten LTE antaa enemmän informaatiota kuin MH. Keskustelun tohinassa hän totesi, että KoiraNet = CV. Totta. KoiraNetistä löytyvät koirien näyttely- ja koetulokset sekä kaikki ansaitut sertifikaatit ja tittelit. Niistä voi kasvattajat tehdä johtopäätöksiä jalostusvalintojen suhteen. Mutta olen useamman kasvattajan kuullut sanovan, että haluaa uroksen nähdä omin silmin ja monet ovat sanoneet, että haluavat nähdä uroksen nimenomaan kotioloissa. Okei. Siis eräänlain

Hitaasti mutta varmasti - niin tekisi mieli sanoa. Penkin alta ollaan matkalla avoimille, aurinkoisemmille fiiliksille. Olen nyt käynyt Sakkon kanssa neljä kertaa tokon ja rallytokon alkeissa. Edistymistä on tapahtunut. Ensimmäinen kerta - täysi katastrofi. Lyhyessä ajassa Sakko menetti täysin hermonsa ja rikkoi yhden mukana olleista leluistaan sekä tuhosi juuri hankkimani treenikassin sangan. Mahtoi muuta kolmea koirakkoa harmittaa, kun meidän loosista kuului kauhea ärinä ja murina. Mahtui minun tuskanhiki maustaa vähemmän miellyttävästi treenitilan, joka ei ihan pieni kylläkään ole. Harjoituksien laadusta ei puhettakaan. Kunhan nyt oltiin paikalla muita häiriköimässä. Toinen kerta - ei niin iso katastrofi. Vaihdoin treenikassin avoimeen koriin ettei ole sankoja rikottavaksi. Virhe oli laittaa sinne Sakkoa kiihdyttäviä leluja, joten avoimeen koriin kiipeilyä ja pientä ärhentelyä pitkin kurssi-iltaa. Mitään ei kuitenkaan rikottu. Selvästi lelut häiritsivät ja vetivät huomion. Har