Sakko, Rapsu ja emäntänsä Soikka

 😞 Elämme somen aikakautta. Surullisena seuraan, miten aikuiset ihmiset unohtavat hyvät käytöstavat. Tällä hetkellä kuohuu heelereiden facebook ryhmissä ja tuntuu, että kierre on itseään ruokkiva.  Haluaisin ihan oikeasti ymmärtää, mikä saa aikuiset ihmiset unohtamaan käytöstavat sosiaalisessa mediassa. Onko se kasvottomuus, kun ei tarvitse nähdä toista ihmistä silmästä silmään? Vai onko ryhmästä saatu tuki omiaan lisäämään vettä myllyyn? Pelottavaa, miten muutamat ihmiset ovat saaneet koko heeleryhteisön myrskyn silmään. Ja ne, jotka yrittävät muistuttaa hyvistä tavoista, joutuvat seuraavaksi myrskyn silmään. Todella surullista seurattavaa.  Yhtenä iltana selasin netin ihmeellistä maailmaa yrittäen löytää edes jotain järkevää jaettavaa asiaan liittyen. Löysin montakin hyvää keskustelua ja toimintaohjetta, mutta yllättäen suurin osa niistä oli suunnattu lapsille ja nuorille ja näiden vanhemmille. Miten puuttua nettikiusaamiseen. Miten lapset ja nuoret saattavat toimia ajattelemattomas

😍 Sydäntenmurskaaja. Sakko the Gentleman. Juuri mökillä vierailleet ystävät päivittelivät, millainen hurmuri Sakkosta on sitten viime näkemän tullut. Heidän muistikuvissaan Sakko oli housunpunteissa roikkuva ikiliikkuja, jolla oli aina metkut mielessä. Nyt he näkivät koiran, joka kerjäsi rapsutuksia ja kävi antamassa suukon jos toisenkin. Ja joka aina tarpeen tullen komensi kakarakoiraa käyttäytymään.  Toisaalta he sanoivat, että Sakko näyttää jopa vähän vanhukselta kolmen vuoden iästään huolimatta, kun kakarakoira siinä ympärillä pyörii kuin väkkyrä. Sakko on kuin viisas patriarkka, joka kulkee arvonsa tuntien rauhallisesti ja hosumatta. Korottaa ääntä, jos tilanne niin vaatii. Ja näyttää hampaita, jos ei toinen ymmärrä sanomista. Mutta ei käytä liikaa voimaa vaan luottaa arvovaltaansa. Sakko on talon Isäntä.  Mutta monesti sanoivat, miten on voinut koira niin muuttua parissa vuodessa. Ihan on eri luontoinen kuin silloin. Yksi mökkinaapureistakin sanoi yksi päivä, että onkohan tuolla