Minun resurssi!

😌Ennen kuin Rapsu tuli taloon, olimme hieman huolisamme, miten ruokailut tulevat sujumaan, koska Sakkolla on ollut ruokaan liittyvää resurssiaggressiivisuutta. Tästä syystä tyttären koiran tullessa kylään, kaikki syötävä kerättiin pois silmistä eikä koiria palkittu nameilla. 

Ensin alkuun pidettiin visusti Sakko ja Rapsu toisistaan erillään ruoka-aikaan sekä tikut, luut ja muut purtavat annettiin eri tiloihin. Mutta kesän mittaan huomattiin, ettei ruoka enää ollutkaan Sakkolle niin tärkeä juttu, että siitä kannattaisi meteliä nostaa. Se oli tietysti helpotus, koska ei enää tarvinnut eristää koiria toisistaan herkkuhetkienkään ajaksi. Rapsu-riiviöllä ahneuden perikuvana on paha tapa omia kaikki herkut,  mutta Sakko kyllä osaa tarvittaessa ilmoittaa napakasti, että "tämä on minun - älä ota". Rapsu on sitten luonut oman strategiansa ja käy varastamassa herkut heti, kun Sakkon huomio on muualla. 

Mutta olemme huomanneet, että on muita asioita, joihin Sakko suhtautuu omien ne. Yksi mielenkiintoisimmista on järvi. On ihan ok koirien juosta rannalla mutta heti, kun Rapsu menee rantaviivalle, Sakko ärähtää. Kesällähän Sakko pari kertaa tönäisi Rapsun veteen äristessään, mikä ihmisen silmiin näytti ihan hölmöltä. Jos kerran pitää järveä omana resurssinaan niin miksi ihmeessä tönäisee pennun sinne. Ehkä koirien päättelyketjut on toisenlaisia kuin meidän ihmisten. 

Ihmissisarukset on myös Sakkon juttu. Aikaisemmin sekään ei ollut mikään ongelma, koska Rapsu oli varautunut ihmisiä kohtaan. Nyt, kun varautuneisuus on vähentynyt huomattavasti, on ihmisresurssien omiminen selkeämmin havaittavissa. Nyt tässä on kuluneen kuukauden aikana vietetty enemmän tai vähemmän aikaa jo aikuisten lasteni kanssa ja Sakko hyvin tehokkaasti on ominut nämä ihmissisarukset omikseen. Rapsu saa kyllä tulla lähelle, mutta liian läheinen kontakti aiheuttaa helposti ärähtelyä. 

Eilen olimme tyttären kanssa Vain Elämää konsertissa ja tytär tuli yökylään. Päin vastoin kuin viikko sitten kyläilemässä ollut poikani, tytär sulki vierashuoneen oven. Poikani piti oven auki yölläkin, jotta Sakko sai nukkua siellä hänen kanssaan. Tytär halusi nukkua ihan rauhassa ilman häiriköiviä koiria. Sakko sitten heti aamusta päivysti oven ulkopuolella. Rapsu aina välillä piipahti ovella, muttei jaksanut kiinnostua sellaisesta vahtimisesta. Oven ulkopuolella mitään ärinää ei ollut, mutta kun ovi aukesi ja tytär tuli aamupalalle, meininki oli jo ihan toinen. 

Ovivahdissa.
Ihmissisko oven toisella puolella vierashuoneessa.

Omanlainen ongelma on se, miten saisi Rapsun pidettyä poissa. Tänäänkin täällä möksällä tyttäreni halusi temppuilla Sakkon kanssa. Minä sillä välin viihdytin Rapsua aktivointileluilla. Mutta aina kun tuli pieni odottamisen hetki, Rapsu meni innokkaana katsomaan mitä siellä tuvan toisessa nurkassa puuhataan. Ja siitä tuli sitten sitä ärinää. Mitään ärinää kummempaa ei ole aikoihin ollut, mutta se ärinäkin voi tottumattoman korvaan kuullostaa kamalalta. Tai niin kuin tytär metsälenkillä totesi "kuullostaa ihan samalta kuin kissat, jotka ottavat mittaan toisistaan". 

En tiedä, voisiko jonkinlaista resurssiaggressiivisuutta olla sekin, kun Sakkolla on tapana tulla ärisemään Rapsulle tilanteissa, joissa komennamme Rapsua luopumaan jostakin tai olemaan paikallaan, jotta saadaan esimerkiksi valjaat päälle. Sakko tulee paikalle ja ärähtää Rapsulle ja toisinaan tönii kuonollaan. Niin fiksu Sakko tuskin on, että voisimme sanoa, että hän kouluttaa Rapsua omalla tavallaan. 

Mutta niin tarkka kuin Sakko onkin resursseistaan, tänään näin mökkimatkalla koirien nuolevan toisiaan kuin kissat konsanaan. Siinä ne köllivät vierekkäin ja vuorotellen nuolaisivat toisiaan. Ilmankos kuullostavat taistelevilta kissoilta, kun on noita muitakin kissamaisia piirteitä