Sakko, Rapsu ja emäntänsä Soikka

😞Tänään oli sellainen päivä. Kaikki meni penkin alle. Aamulla tehtiin lähtöä ihan lähistölle eli Tuomarinkylän Vinttikoiraradalle näyttelyyn molempien koirien kanssa. Rapsu sai aivan hirvittävän hepulin rappukäytävässä. Haukkui ja riehui remmissä. Totta kai rappukäytävässä oli muitakin ja hissikin oli varattu. Hissillä alakertaan tullut sakki - kaksi naista, lasten rattaat ja kolme pientä lasta - oli sitten ihan liikaa Rapsulle. Ja minullekin, koska jäivät siihen toljottamaan meitä. Lopulta näytin melko selkeän käsimerkin, että pois siitä ovelta, että päästäisiin autohalliin ja vahingossa englanniksi sanoin "move away".  Vahinko oli siis kieli, ei käsky. Kaunis pyyntö olisi saattanut olla fiksumpi tapa, mutta omat kierrokset oli siinä kohtaa jo aika korkealla. Olen viimeisimpiin näyttelyihin yrittänyt lähteä erittäin zen-fiiliksillä, sillä uskon vahvasti siihen, että kyllä nuo koirat aistivat minun stressin. Tästä oli siis hyvä lähteä liikkeelle, pää kiehumispisteessä

😁Rapsun Smart Dog pentutestin tulokset saapuivat. Vaikka aina töissäkin sanon, ettei tiimejä saisi ikinä vertailla keskenään niin pakkohan minun oli laittaa koirien tulokset vertailukelpoisilta osiltaan rinnakkain. Tässä vielä linkki Sakkonkin tuloksiin , jos ne kiinnostavat.   Rapsu (ikä 4,5 kk) Sakko (ikä 6 kk) Kokonaisarvio Rapsu kohtaa vieraan testaajan ystävällisesti ja tutustuu vauhdikkaasti uuteen tilaan. Sillä on erittäin hyvä itsehillintä sylinteritestissä. Rapsu lukee täydellisen hyvin ihmisen käsieleitä, mutta katseen suuntaa se ei ymmärrä. Tilaan liittyvä ongelma, V-aita, vaatii Rapsulta jonkin verran aikaa, mutta pentu ratkaisee tehtävän ja hoksaa kiertää, kun alikaan ei päässyt! Rapsu on mahdottomassa tehtävässä enemmän itsenäinen ongelmanratkaisija, mutta siltä löytyy myös ihmiseen tukeutuva ongelmanratkaisustrategia. Sosiaalisen oppimisen tehtävässä Rapsu matkii ihmisen toimintaa, mutta painallukset ovat liian kevyitä eikä pentu siksi saa namiautomaattia toimimaan

💔Tässä on viime päivinä eletty melkoista tunteiden vuoristorataa. Sunnuntaina, kun palattiin loman jälkeen kaupunkiin, koirat karkasivat auki jääneestä terassinportista.  Olivat siinä ensin juosseet edestakaisin sisään ja ulos, Rapsu härnäsi Sakkoa ja meno oli melkoista. Tuli hiljaista ja ajattelin, että pojat rauhoittuivat. Kunnes kuulin Isännän huutavan "no nyt ne on karanneet". Hirveä hätä ja huoli oli ensimmäinen ajatus. Lähellä vilkasliikenteinen tie ja pojilla vauhti päällä. Ei ollut aikaa edes kenkiä hakea vaan lähdin paljain varpain pihalle koiria huutelemaan. Suunnistin talon sisäpihan kulkuväylälle. Isäntä suuntasi läheiseen puistoon. Jo siellä pari nuorta naista huuteli, että onko tämä sinun ja näyttivät Rapsua. Kun kysyin, näkyykö toista, niin näyttivät käsillä, että juu, tuolla se menee. Isäntä oli siinä vaiheessa kuullut huuteluni ja tuli ja otti Rapsun kiinni. Rapsuhan ei ole mikään ongelma. Jos vain on namia, niin kyllä tulee luo ja on hyvin tyytyväinen

😇 Edellisessä postauksessa  Temppu vai arkielaman taidot  kerroin tekemästäni koulutettavien asioiden päiväkohtaisesta trackerista. Uskokaa tai älkää mutta kyllä se on tuonut ryhtiä tähän hommaan. Vajaan kahden viikon kokemuksella voin sanoa, että olen ehtinyt bujoa vilkuilemalla miettimään, mitä käskyjä/temppuja tehtäisiin tänään ja miten käskyjen noudattaminen on alkanut sujua.  Pieni vaivahan sen päivittäminen ja totta kai näin loma-aikana se on sujunut arkea paremmin. Arkihan on jo ihan nurkan takana eli ylihuomenna kutsuu taas "laskentapaikka" eli "kustannuspaikka" eli toimisto. Eilen illalla Sakkon iltalenkillä jo mietin, että mitenköhän tuon bujon käy, kun arki koittaa. Työpäivän jälkeen kun tuppaa aika menemään kuin siivillä ja useinmiten sitä illalla nukkumaan mennessä huomaa, ettei taaskaan tullut tehtyä mitään, mitä oli aamulla ajatellut illalla tekevänsä.  Löysin tänään myös hyvän blogipostauksen koiran bujosta Koiran Luonto blogista . Siitä sain

😎 Katselin tässä taannoin koirien bujoa ja erityisesti, mitä on Sakkon kanssa tehty pentuna. Yksi oikein iso ero on siinä, mitä (ja miten) on koulutettu. Rapsun kanssa on keskitytty arkielämän taitoihin kuten luoksetuloon, boxissa rauhoittumiseen, asioiden jättämiseen ja kohdentamiseen. Sakkon kanssakin näitä kyllä hiottiin, mutta mukaan otettiin aivan liian varhain erilaisten temppujen opettaminen. Kun oli olevinaan hienoa, että koira osasi pyynnöstä antaa tassua, antaa myös toisen tassun pyynnöstä tai istua mangusti asennossa. Rapsu on ihan kohta viisi kuukautta eikä hänelle ole vielä kertaakaan yritetty opettaa tassun antamista tai vilkuttamista. Eikä tuo ole niitä edes tarjonnut, vaikka olisi nähnyt niitä joskus Sakkolta pyydettävän. Mallioppiminen ei ole Rapsun juttu. Tein yhtenä yönä meille bujoon listan koulutettavista asioista. Siitä ei tullut mitenkään tärkeysjärjestyksessä oleva lista ja siihen on jo nyt lisätty asioita, joita siitä alunperin unohdin. Jotenkin tässäkin

😌Tämän elokuisen ensimmäisen päivän illan vietin jälleen Kissa- ja Koirakoulu Heiluva Hännän luennolla. Olen jo monesti tainnut mainita, että olen ko. koirakoulun ahkera käyttäjä.  Tänään olin kuuntelemassa toista, ellen peräti kolmatta kertaa, Miira Hellsteninin luentoa "Miten eläin oppii". Siinä kolmen tunnin aikana ehti monia ajatuksia päässä käymään.  Ensinnäkin, tieto tuntuu lisäävän tuskaa. Kun oppii enemmän, huomaa omat virheensä, huomaa miten vähän sitä oikeastaan tietääkään ja huomaa, että opittavaa on aina vaan lisää. Tähänhän jo viittasin aiemmassa postauksessani  Shu-Ha-Ri . Toiseksi, aloin siinä luentoa kuunnellessani tulla enemmän ja enemmän vihaiseksi itselleni. Miksi en ole toiminut johdonmukaisesti? Miksi en mieti koirieni kokonaisvaltaista hyvinvointia? Miksi en suunnittele paremmin?  Kolmanneksi, valoa tunnelinpäässä. On ok tehdä virheitä. Virheet ovat ystäviämme. Virheet ovat oppimista varten - niistä saa oivalluksia.  Oivalluksia sa