Sakko, Rapsu ja emäntänsä Soikka

💪 Viime lauantaina SLHY:n vuosikokouksessa tulin valituksi toiselle 2-vuotiskaudelle yhdistyksen hallitukseen. Ja vuosikokouksen jälkeen hallituksen järjestäytymiskokouksessa jatkoa tuli myös yhdistyksen sihteerin pestilleni.  Uusi hallitus valittu  - ihan kaikki ei olleet paikalla Olen tässä kahden viikon aikana tehnyt tosi paljon yhdistysjuttuja - kuten sihteereiden tapana on. Mutta kun on mielekästä ja kivaa tekemistä, se ei tunnu niinkään työltä. Toki on hetkiä, jolloin keljuttaa ja välillä kunnolla, mutta ne hetket menevät ohi. Joskus vain pitää vetää hetki henkeä ja jatkaa uudella energialla.  Se, mikä tässä yhdistystyössä on parasta, on ihmiset. Minulle ihmiset ovat tärkeitä. Monella tavalla. Minusta on ihanaa tutustua uusiin ihmisiin. Erilaisiin ihmisiin. Nuoriin, vanhoihin. Sekä naisiin että miehiin. Minusta on mukava jutella ihmisten kanssa, vaihdella kuulumisia, pohtia joskus elämää suurempiakin asioita ja nauraa. Joskus itkeä tirauttaakin. Ja joskus kiroilla kuin pieni kiu

😏Mökkipihamme on pieni ja aidattu. Ehdottomasti vain pitääksemme koirat pihassa. Vielä viime kesänä meillä oli pihalla kukkapenkkejä ja kasvulavoja. Tänä keväänä päätettiin siirtää pienemmät kukkapenkit pois pihalta ja poistimme yhtä lukuunottamatta kaikki kasvulavatkin aidatulta alueelta.  Heeleristin on turha haaveilla kauniista nurmikosta, ihanista kukkapenkeistä ja satoa tuottavista kasvulavoista. Se on vaan tosiasia, joka on pitänyt hyväksyä.  Koronakevät innosti meitä nurmikon uudistamiseen. Ostimme ison kasan multaa, levitimme ja jyräsimme, kylvimme siemeniä ja kastelimme. Varmuuden vuoksi vielä aitasimme uudet nurmikkoalueet pitääksemme heelerit pois kasvua pilaamasta. Nyt, kun kesä on jo pitkällä, ja useamman kerran on nurmikkoakin ehditty ajamaan, ei voi olla miettimättä, että miksi ihmeessä piti nähdä moinen vaiva, kun tämä kaksikko onnistuu kaivamaan kuopan minne tahansa. Vaikka juuri olet nähnyt heelerin nauttimassa auringon paisteessa kyljellään maaten, niin kohta huomaa

😮Se on kummallista, miten joissain talouksissa mitkään lelut eivät mene rikki. Facebookissa kun olen avautunut koirien tuhoamista leluista, on tullut monenlaista kommenttia. Joissain talouksissa lelut on piilossa ja niillä leikitään hillitysti. Joissain talouksissa lelut otetaan heti pois, jos niitä ruvetaan rikkomaan.  Ei meillä. Meillä lelut menevät rikki. Niillä leikitään. Niitä purraan. Niitä otetaan hengiltä. Niitä suolistetaan.  Kaksi ehjää lelua Nyt loman alkuun tulimme yökylään äitini luo. Täällä on ehjiä leluja. Tässäkin kuvassa näkyy kaksi.  Alhaalla vasemmalla näkyy täällä varmaan toista vuotta ehjänä pysynyt lelu. Vastaava on möksällä ja kyllä silläkin vielä leikkii, vaikka siitä on kaikki ulokkeet syöty. Mutta pillit pysyvät vielä sisällä ja ääntä lähtee. Myös tyttäreni keeshond vierailee täällä ja saattaa leikkiä satunnaisesti tarjolla olevilla leluilla ja siitä huolimatta lelut pysyvät ehjinä. Yläkulmassa näkyy tänään ostettu lelu, jota Rapsu on jo useamman tunnin retuu

😊 Montakohan kertaa olen kirjoittanut kouluttamisen haasteista sekä täällä blogissa että Facebookissa. Kuinka olen tuskaillut sen kanssa, etten löydä yhteistä säveltä Sakkon kanssa. Useasti, sen vannon. Nyt, kun on vietetty aikaa täällä möksällä ja on olevinaan sitä ylimääräistä aikaa, olen alkanut opettamaan Rapsulle uusia temppuja. Olen törmännyt ihan toisenlaiseen haasteeseen kuin Sakkon kanssa. Rapsu on miellyttämisen haluinen, palkaksi kelpaa niin lelu, nami kuin kehu ja jaksaa toistaa kerta toisensa perään. Rauhoittuminen harjoitteluun on Rapsulle isoin haaste. Koirassa on virtaa kuin duracell paristossa ja nopeutta riittää.  Mutta kun tekemisen meininki saadaan päälle, Rapsu on nopea oppimaan. Hoksottimet on kaverilla kohdallaan. Jaksan kerta toisensa jälkeen hämmästellä sitä, miten nopeasti koira hoksaa, mitä odotetaan tekevän.  Eilen illalla (11.7.2020) otetussa videossa näkyy mielestäni Rapsulle tyypillinen nopeus ja jossain määrin liioitteleva toteuttaminen. Esimerkiksi &qu