Sakko, Rapsu ja emäntänsä Soikka

Keskustelun avaukseni heelereiden keskusteluryhmässä Rapsun puremis-tapauksesta Seinäjoella herätti kyllä melkoisesti keskustelua.  Ylipäätänsä mietin, avaanko Pandoran lippaan tästä asiasta. Tiesin, että sieltä tulee varmasti sekä tukea että kuraa niskaan. Mutta yllättävän paljon tuli kommentteja omista vastaavista kokemuksista tai muista haasteista. Yksityisviestejäkin tuli kohtalotovereilta, jotka eivät olleet valmiita yleisessä keskustelussa asiasta puhumaan. Kaiketi minä jonkinlaiseen kipeään kohtaan osuin. Kaikkihan haluavat olla erinomaisia koiran omistajia. Kaikkihan me haluamme, että meidän koirat ovat hyvin käyttäytyviä koirakansalaisia. Kasvattajat haluavat, että heidän kasvattinsa ovat hyvin käyttäytyviä ja kaikin puolin mallikkaita.  Sain eräältä kasvattajalta viestin, jossa hän sanoi, että eivät kaikki kasvattajat pysty olemaan edes itselleen rehellisiä ja myöntämään, että geeneillä on ihmeellinen voima. Koskaan emme voi tietää, mitä saamme. Emme vaikka kuinka hyvin tunt

Kävimme kyläilemässä tyttären luona Seinäjoella. Reissu ei mennyt ihan niin kuin toivoisi. Illalla Isäntä kävi koirien kanssa lenkillä. Rapsu jälleen kerran pääsi karkuun ja vieraasta paikasta huolimatta osasi suunnistaa tyttären paritalon pihalle. Mutta sitten alkoivat ongelmat.  Pihalla oli äiti kahden pienen lapsen kanssa. Mitä tapahtui? Tapahtuneesta on keskusteltu äiti-henkilön kanssa sekä heti tapahtuman jälkeen kuin myös uudestaan seuraavana päivänä. Äidin mielestä Rapsu hyökkäsi aggressiivisesti kohti, puri pohkeesta ja ryntäsi sitten kaatamaan pikkupojan. Illalla hän kertoi yrittäneensä astua Rapsun hihnan päälle nähdessään koiran tulevan. Seuraavana päivänä hän oli sitä mieltä, että koira ensin hyökkäsi ja vasta sitten hän yritti astua hihnan päälle.  Juttelimme pitkään. Kerroin avoimesti, että meillä on vastaava tilanne ollut keväällä. Silloin mökkinaapuri pysäytti auton nähdessään Rapsun juoksevan auton perässä, yritti tarttua koiraan ja tällöin Rapsu puri häntä pohkeeseen.

Tyttärellä on pieni poika. Olen siis isoäiti. Aika hienoa.  Jännittävää, miten saamme näistä heeler-pakkauksista rakkaus-pakkauksia.  Sakko, joka on superhyper-ihmisrakas  ja Rapsu, joka suhtautuu ihmisiin huomattavasti vähemmällä rakkaudella, ovat nyt kaksi kertaa kohdanneet tämän mini-ihmisen.  Toisella kerralla mini-ihminen ei ollut enää niin jännittävä. Mutta Sakkolla luonnollisesti oli kova halu päästä haistamaan, nuuskuttelemaan ja nuolemaan pieni mies päästä varpaisiin. Rapsu suhtautui asiaan vähemmällä mielenkiinnolla. Kävi kurkkaamassa vaunuun ja myöhemmin kävi nuuskuttamassa pikku-poikaa sylissä, mutta ei kokenut tarpeelliseksi joka käänteessä tutustua  Sakko oli kuitenkin huomattavasti sitkeämpi. Kävi useammin vieressä ja yritti päästä nuolaisemaan. Ei ollut väliä, kenen sylissä poika oli - minulla, äidillään tai isällään. Sakkoa mini-ihminen kiinnosti kovasti.  Keskustelimme, miten mahtaa käydä siinä kohtaa kun mini-ihminen ei ole enää sylissä pidettävä vaan haluaisi olla l

Viikonlopun Kasvattaja kurssilla verrattiin useaan otteeseen koiranpennun myymisen olevan kuin myisi kahvinkeittimen. Siis kaupataan tavaraa eli hyödykettä. Tavaralla pitää olla käyttöohjeet mukana. Eli pennunostajan opas olisi hyvä laittaa matkaan jokaisen pennun matkaan. Sanottiin, että älkää myykö odotuksia, myykää lemmikkejä. Vaikka se juuri nyt siellä pentulaatikossa näyttäisi lupaavalta ja molemmat vanhemmat ovat muotovalioita, älkää myykö sitä pentua tulevana muotovaliona.  Kahvinkeitin keittää kahvia ja sen keittämämän kahvin makua voidaan muokata vaihtamalla kahvinporoja. Kahvinkeittimen voi palauttaa, jos siinä on selvä virhe. Okei, jos se ei keitä kahvia vaan pesee pyykkiä, se ei ole kovin hyvä kahvinkeitin. Jotain meni pieleen. Palautus on tehtävä välittömästi vian havaittuaan. Ei se käy päinsä, että vuoden verran pesee sillä pyykkiä ja sitten menee palauttamaan sanoen, että kun ei tämä keitä kahvia.  Mutta milloin koiranpennun voi palauttaa? Milloin kauppatavarassa on selk

Vietin viikonloppuna kaksi pitkää päivää Kasvattajan peruskurssilla . Aikomuksenani ei ole ryhtyä kasvattajaksi. Se olisi aivan liian stressaavaa enkä muutenkaan koe sitä omakseni. Omat kaksi urostani saavat jatkossakin olla ilman narttuseuraa kotona.  Halusin kuitenkin käydä tämän kurssin. Osittain, koska olen mukana rotuyhdistyksessä mutta myös osittain ihan omasta mielenkiinnostani. Ja voi pojat, kyllähän tieto lisäsi tuskaa.  Meidän Rapsun järjetön pelkoaggressio käsittelytilanteissa sai minut kurssin aikana pohtimaan, että kuinka paljon siitä on perimää, kuinka paljon pentuajan huonoja kokemuksia ja onko jotain muuta, mikä on johtanut tähän. Kurssilla kun painotettiin, että koiran luonne/käyttäytyminen on perimän ja ympäristön - yleensä ihmisen toiminnan vaikutuksen - tulos. Ja jopa mainittiin, että ihminen voi toiminnallaan pilata hyvän koiran. Kyllä niin tunsin piston sydämessäni, että niinkö minä olen tuon koiran pilannut.  Onko asialle vielä jotain tehtävissä? Koiran taipumus