Siirry pääsisältöön

Kun kaikki menee penkin alle

😞Tänään oli sellainen päivä. Kaikki meni penkin alle.

Aamulla tehtiin lähtöä ihan lähistölle eli Tuomarinkylän Vinttikoiraradalle näyttelyyn molempien koirien kanssa.

Rapsu sai aivan hirvittävän hepulin rappukäytävässä. Haukkui ja riehui remmissä. Totta kai rappukäytävässä oli muitakin ja hissikin oli varattu. Hissillä alakertaan tullut sakki - kaksi naista, lasten rattaat ja kolme pientä lasta - oli sitten ihan liikaa Rapsulle. Ja minullekin, koska jäivät siihen toljottamaan meitä. Lopulta näytin melko selkeän käsimerkin, että pois siitä ovelta, että päästäisiin autohalliin ja vahingossa englanniksi sanoin "move away".  Vahinko oli siis kieli, ei käsky. Kaunis pyyntö olisi saattanut olla fiksumpi tapa, mutta omat kierrokset oli siinä kohtaa jo aika korkealla.

Olen viimeisimpiin näyttelyihin yrittänyt lähteä erittäin zen-fiiliksillä, sillä uskon vahvasti siihen, että kyllä nuo koirat aistivat minun stressin. Tästä oli siis hyvä lähteä liikkeelle, pää kiehumispisteessä ja Rapsu kierroksilla.

Kun päästiin näyttelypaikalle, Rapsun kierrokset vain jatkuivat ja haukkuminen jatkui jatkumistaan. Sakko oli ensimmäisenä vuorossa näistä meidän kahdesta koiruudesta ja totta kai kierroksia kasvatti siinä pikkuhiljaa. Annoin vastoin normaaleja tapojani Sakkolle lelun puisteltavaksi, mutta sehän taisi vain lisätä kierroksia, ei vähentää. Heittelin myös nameja maahan etsittäväksi, mutta sama vaikutus niillä taisi olla.

Fiilis oli todella hermostunut itsellä. Sitten lähti Isäntä jaloittelemaan Rapsun kanssa ja ajattelemattaan (hänen omat sanansa) kulki niin läheltä Sakkoa, että Rapsu lähti samaa lelua tavoittelemaan. Sakkohan sai hepulin ja puri Rapsua korvasta niin että verta vuoti oikein kunnolla. Ei muuta kuin Isäntä viemään Rapsua eläinlääkärille haavan puhdistukseen.

Tämä kuva on otettu sen jälkeen,
kun eläinlääkäri on haavan jo puhdistanut.
Verissä päin tänään kehässä tämä pentu. 

Sakko ei pystynyt siitä enää rauhoittumaan ja sama levoton meno jatkui kehässä.  Ryhmäliikkeessä ravia saattoi muutama askel löytyä, mutta tuntui olevan enemmän jänöjussi kuin heeleri siinä hihnan päässä. Sakkon kanssa on sikäli ollut aina mukava olla kehässä, ettei ole tarvinnut pelätä, että väistäisi tuomareita, kun on niin ihmisrakas. Mutta tänäänpä väisti. Tuomari Päivi Eerolan olemus ei pitäisi olla mitenkään pelottava ja hän puhui hyvin rauhoittavasti, mutta niin vain Sakko väisti häntä. Yksilökävely ei sujunut yhtään sen paremmin ja pöydän edessä seisominen meni haukkumisnäytökseksi. Olen erittäin hämmästynyt, että näin huonosti käyttäyvälle koiralle annettiin ERI. Kuitenkin tuomarin lausuma arvostelussa "saisi esiintyä kärsivällisemmin" hieman harmitti. Ihan kuin en sitä itse ymmärtäisi. Arvostelu löytyy Sakkon näyttelytuloksia sivulta.

Sen verran harmistunut olo oli, että käskin Isännän lähtemään Sakkon kanssa pitkälle lenkille. Meillä olisi vielä pitkä odottelu edessä Rapsun kanssa. Istuskelin siinä ja nautin, kun Rapsu oli kärryissä jo hieman rauhoittunut. Otin lopulta ulos kärrystä ja ajattelin, että käyn vielä vähän harjoittelemassa. Kotona ja möksällä on näyttelyhihnassa kävelyä ja seisomista harjoiteltu. Pöydällä oloakin on treenattu eikä korkealla olo ole tuntunut Rapsua ollenkaan pelottavan. Hieman on ollut levoton, kun olen hampaita katsonut, mutta en ole ollut siitäkään niin huolissani.  Olo oli jo paljon  varmempi itsellä, kun Rapsu oli selvästi rauhallisempi kuin aamulla.

Eikä mennyt kuin hetki niin rauhallisuus oli kadotettu. Jossain kauempana haukkui iso koira ja sen kumea haukunta sai Rapsun hätääntymään ja pyytämään syliin. Sylissä ehti hieman rauhoittua ennen kuin iso hanhiparvi lensi näyttelyalueen yli. Rauhattomuus lisääntyi jälleen. Ajattelin, että ei tästä enää puutu kuin hanhenpaska niskasta niin tämä keikka on täydellinen fiasko. Sitä ei onneksi sentään tapahtunut.

Hieman myöhemmin Isännän ja Sakkon jo palattua lenkiltä siirryimme lähemmäksi pentujen kehää. Siellä Rapsu hieman aristi muita pentuja, jotka yrittivät tulla tutustumaan, mutten sittenkään ollut kovin hermostunut. Ajattelin, että se kuuluu asiaan, koska Rapsuhan on huomattavasti arempi kuin Sakko - sekä ihmisiä että toisia koiria kohtaan.

Meitä oli kaksi pikkupentu-urosta kehässä ja koko ero oli huomattava. Ehkä hieman lannistuin tämän huomattuani, sillä Rapsuhan on iso ja tuntui tuon toisen vieressä ihan jättiläiseltä. Mutta pahinhan oli vasta edessä. Nostin Rapsun pöydälle odottelemaan vuoroaan ja kaikki sujui suht mukavasti, kunnes miestuomari lähestyi pöytää. "Positiivisesti" aloitti lannistamalla lisää toteamalla "too heavy". Rapsuhan ei sitä tietenkään voinut ymmärtää, mutta minuun vaikutti. Mutta Rapsu meni ihan paniikkiin, kun tuomari yritti koskea häneen. Rimpuili, meni maihin, väisti minua kohti ja vapisi. Lopulta tuomari pyysi, jospa minä näyttäisin koiran hampaat, mutta ei siitäkään tullut mitään. Rapsu oli suorastaan vauhko.

Oli siinä sitten maassa koiraa tämän jälkeen kiva esitellä. Taisi olla oma naama ihan väärinpäin, kun kehäsihteeri juoksi perään arvostelulomakkeen kanssa ja sanoi "kyllä teidän täytyy harjoitella kehäkäytöstä vai oletko harjoitellut". Ei siis tullut KP.tä, tuli vähemmän mieltä ylentävä arvio ja todella lannistunut olo. Kotiin lähdettiin siitä melkolailla rivakasti häntä koipien välissä. Rapsun arvion laitoin esille tuonne Rapsun nayttelytuloksia sivulle - kaikesta huolimatta.

Jos tämän nyt päivän näyttelykokemuksen tiivistää näin pian tapahtumien jälkeen, niin fiilikseksi jäi, että minulla on huonokäytöksisiä koiria, joiden kanssa en edes harjoittele, vaan menen kehään pilaamaan kehäsihteerien ja tuomarien päivän. Lienee ollut eri ihminen ja koira pari viikkoa sitten Porvoossa, jossa Sakkon toinen SERT ja ROP saatiin.

Molemmat olen ilmoittanut Lahteen SSKY:n erikoisnäyttelyyn, mutta sen jälkeen jäädän tauolle. Sakkolla on kaksi SERTiä ja yksi siis tarvittaisiin, jotta valioiduttaisiin, mutta onhan tässä vuosia aikaa. Toivottavasti. Ehkä taannoinen kirjoitukseni Koiranayttelyt - kenen harrastus kannattaa itseni lukea vielä muutamaan kertaan ajatuksella. Ehkä se muotovalio ei olekaan niin tärkeä juttu.

Kommentit