Sakko, Rapsu ja emäntänsä Soikka

Vuodenvaihteeseen luonnollisesti kuuluu Suomen Lancashire Heeler yhdistyksen sihteerinä pientä ylimääräistä puuhaa kuten vuoden 2018 toimintakertomuksen kokoaminen. Ensimmäinen vuosi sihteerinä ja tämä vuodenvaihde on opettanut paljon siitä, miten tämä homma olisi kannattanut hoitaa alusta alkaen. Niinpä otin itsestäni ihan semmoisen kunnon "niska-perse-otteen" ja lupasin itselleni, että olen tänä vuonna tämän asian suhteen paljon viisaampi. On tietysti eri asia, antavatko jatkaa sihteerinä. Hallituskautta ainakin on yksi vuosi jäljellä. Mutta onpa tässä näitä yhdistyshommia puurtaessa tämä heeleristi lähes tulkoon unohtanut oman heelerinsä, vaikka niin piti kovasti harjoitella vuoden ensimmäistä näyttelyä varten. Niinhän se on, että lahjattomat harjoittelee, me emme  enää, vaikka toisin oli reilu vuosi sitten .  Tasan vuosi sitten (14.1.2018) oltiin ekaa kertaa ikinä kehässä ja siitähän meillä on oikein kauhistuksen kamala videokin yhdessä blogipostauksessa . Paljon on vuo

Väkersin jonkinlaisen koosteen Sakkon vuodesta 2018. Itselleni armollisena pidin näyttelyistä otetut videon pätkät lyhyinä tai tyydyin pelkkiin kuviin. Väittävät, ettei kukaan katso esittäjää - koira on pääosassa. Itse ainakin näistä videoista sielu särkyy, kun huomaa aina vaan kulkevansa kumarassa tai lompsivansa miten sattuu. Siihenhän on kyllä syynsä eli nämä meikäläisen jalkavaivat. Polvet eivät ole priimaa kummassakaan jalassa ja vasemman jalan nilkka on ihan toivoton ja sen takia kävelenkin niin hassusti. Siitä minulta useasti kysytään eli sen kyllä muutkin huomaa. Sakkon video löytyy siis Youtubesta. Teinkin sellaisen lupauksen itselleni, että julkaisen Sakkon Youtube kanavalla hippasen aiempaa enemmän ja työstetympää materiaalia tänä vuonna. Siinä siis yksi tavoite tälle vuodelle. Näyttelyitä on tiedossa, sen voin luvata. Kasvattaja aina välilä puhuu (tai uneksii) Sakkon valioittamisesta. Kolme sertiä olisi siis näyttelyistä saatava. Mutta enpä kuitenkaan laita tälle v