Sakko, Rapsu ja emäntänsä Soikka

Kun Sakko aikanaan kävi SmartDog pentutestissä en aavistanut, mitä kaikkea se meille kertookaan ja mitä opitaan matkan varrella. Kuinka paljon voikaan koira muuttua ja kieltämättä pohdituttaa, kuinka paljon niistä muutoksista on saavutettu "koulutuksella" ja kuinka paljon on koiran oman luonteen kehittymistä. Jo tuolloin pentutestissä puhuttiin, koska voisi olla sopiva hetki testata Sakko myöhemmin uudestaan ja tuolloin puhuttiin noin kahden vuoden iästä. Vaikka testi on kallis (tänään kun tarkistin, niin SmartDog Kognitiotestin hinta on 198 €), niin luulen silti käyttäväni Sakkon testissä uudestaan saadakseni mitatun tuloksen ja uuden arvion koiran vahvuuksista ja luonteesta. Sakko luotti pentutestissä täysin omiin kykyihinsä eikä pyytänyt minulta apua. Seuraavassa pari poimintaa Pentutestin raportista - ensimmäinen yhteenvedosta ja toinen ns. mahdottoman tehtävän osalta. "  Sakko on tyypiltään erittäin itsenäinen ja hyvin sinnikäs työskentelijä, jolla on taipum

Kuuliaisena kansalaisena  hie man harmittaa metsästyslaki, jonka  mukaan koiraa ei saa pitää irti toisen alueella ilman maanomistajan tai metsästysoikeuden haltijan lupaa. Tuntuu niin kovin epäreilulta, että  koirilla, joiden omistajilla ei ole maita eikä mantuja, olisi kokonaan kielletty vapaana kuljeskelu metsissä.  Meillä möksällä metsät ovat MTK säätiön omistamia ja käsittääkseni metsästysoikeus on Kettulan Erällä. Tuntuu hölmöltä lähteä kyseisiltä tahoilta lupaa kyselemään, kun niin monet muutkin siellä kulkevat pitäen koiriaan vapaina. Ja jotenkin en usko siihen, että olisivat luvan kysyneet.  Me olemme päätyneet "puolirikolliseen" tapaan pitää Sakko vapaana pitkään liinaan kiinnitettynä. Osittain myös siitä syystä, että Sakkon kohdalla luoksetulo ei ole ns. sata varmaa, ja koska siellä meidän maastoissa ulkoilee paljon mökkinaapureita - koirien kanssa tai ilman - on itsellä varmempi olo, kun on se pitkä liina, josta napata kiinni tarpeen tullen.  Pääsääntöisesti

Lokakuussa kävimme Sakkon kanssa Petotestissä ja valitsimme testauskohteeksi suden. Testin järjestäjä suositteli valittavaksi yhden tai maksimissaan kaksi tarjolla olevista petoeläimistä. Koska karhuun tai villisikaan törmääminen möksämaastoissa tuntui hyvin epätodennäköiseltä enkä tuolloin testiä valitessani osannut vielä ajatella ilvestä uhkana, päädyttiin susitestiin. Tarjolla olevan tiedon mukaan suhteellisen lähellä möksää elää susilauma, joiden reviiri saattaa ulottua lähelle möksää. Alla olevassa kuvaruutukaappauksessa valkoinen tarkoittaa, ettei havaintoja ole ja mitä tummempi ruutu, sitä enemmän havaintoja on. Meidän möksä osuu ruutuun, jossa yksi jälkihavainto. Möksäseudun susihavainnot joulukuu 2018 Myöhemmin vasta ymmärsin, että ilveskin on varteenotettava peto (ei kai se muuten olisi mukana petotesteissä) ja että möksämaastoissa niitäkin on havaittu. Juha oli jutellut kauppareissulla jonkun paikallisen kanssa, joka oli kertonut useista ilveshavainnoista. Onneksi ky

Huh huijaa. Pitkän pitkän pitkän hiljaisuuden jälkeen on aika herätellä tämäkin blogi taas eloon. Kuinkahan monena iltana olen tätä miettinyt ja ajatellut, etten näin pitkän hiljaisuuden jälkeen enää voisi herättää tätä eloon. Ja joka ilta henkiin herättäminen on siirtynyt hamaan tulevaisuuteen. Kunnes sitten tänään päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja tehdä asialle jotain. Lisäsin oman sivun Sakkon näyttelytuloksia varten. Jep - meikäläinen sittenkin hurahti näyttelyissä käymiseen. Menestystä yhtä vara-sertiä lukuunottamatta ei oikeastaan ole tullut, mutta kun minä johonkin hurahdan niin se on sitten menoa. Tosin syyskuisen Hyvinkään ryhmänäyttelyn jälkeen jäätiin trendikkäästi tauolle. Osittain omasta turhautumisestani johtuen mutta myös siitä syystä, että Sakkon liikkeet eivät oikein kulkeneet. Käytiinkin sitten myöhemmin syksyllä fysioterapeutilla Sakkon kanssa. Mitään suurempaa huolenaihetta ei ollut, pientä jumia lihaksissa. Saatiin hyviä harjoitteluohjeita ja olenpa jopa

Möksällä käydään joka viikonloppu metsässä kävelemässä. Ja mehän käydään möksällä joka viikonloppu. Vain todella merkittävät tapahtumat saavat jäämään kaupunkiin viikonlopuksi. Sitä  tapahtuu todella harvoin! Yleensä vähintään käydään piipahtamassa. Näin talviaikaan lintujen talviruokinnakin takia on hyvä käydä viikottain täydentämässä ruokinta-automaatit. Sakko selvästikin nauttii metsästä. Ja miksei nauttisi. Usein saa siellä telmeltää vapaana - paitsi jos nähdään, että muita ja erityisesti isoja koiria on myös lenkkeilemässä metsässä. Hajuja riittää. Paljon puunrunkoja ja kantoja, joiden päälle kiivetä. Valitettavasti myös ikävämpiäkin juttuja kuten hirvien tai peurojen jätöksillä herkuttelua. (YÖK) Talviaikaan on tullut osittain korvattua metsälenkkejä järven jäälle tehdyille kävelyretkillä. Varmasti Sakkon mielestä tylsempää puuhaa verrattuna metsäkävelyihin. Toivottavasti pidemmät pyrähdykset meistä hyvän näköyhteyden johdosta ovat edes jonkinlainen korvaus vaihtelevien metsä

Yhdistysaktivisti - jonkinlainen harrastus sekin kait on. Itse huomasin olevani vapaaehtoinen liittymään mukaan Suomen Lancashire Heeler yhdistyksen toimintaan. Ja mitäpä sitä tuore heeleristi ja yhtä tuore yhdistyksen jäsen muuta kuin tarttumaan haasteeseen ryhtyä yhdistyksen sihteeriksi. Näen tässä mahdollisuuksia tutustua uusiin ihmisiin oppia lisää tästä valloittavasta rodusta  saada uutta puhtia elämäni arvojen uudelleen järjestelyyn - työ ei saisi olla ykkönen ja tämän myötä se on pakko pudota sijoituksissa alemmaksi Mitä kaikkea tämä uusi pesti tarkoittaakaan - siihen pääsen sisälle varmasti tässä matkan varrella. Onneksi näitä sihteeripestejä on tullut hoidettua useissa eri yhteyksissä. Jotenkin kuitenkin näen, että tämä pesti tulee olemaan erilainen kuin aikaisemmat pestit. Odotan innolla, mitä tästä tulee. Ja samalla vähän jännittää - miten tästä selvitään. Kuvakaappaus yhdistyksen Facebook sivulta. Kovin on vakava ilme uudella sihteerillä. 

Tässä tämä kauan mielessä ollut itseironiaa täynnä oleva blogipostaus vihdoinkin tulee. Tässä sitä emännän kyky nauraa itselleen on koetuksella, mutta olen luvannut olla avoin ja näyttää maailmalle, että mitään ei hävetä. Tai siis hävetään ihan vallan mahdottomasti, mutta ei anneta sen häiritä. Ensimmäiset näyttelyharkat olivat kokemus. Sakko ei ollut ollenkaan samaa mieltä minun kanssa ja videon katseltuani huomasin kulkevani ihan lysyssä, lampsien kuin mikäkin maatalon emäntä. No mitäpä siinä muuta kuin muistuttelemaan itselleen, että kulje nyt nainen pää pystyssä. Ihan arkipäiväänkin sopiva muistutus. Ja niinpä huomasin pikkuhiljaa nostavani pääni pystyyn kävellessäni. Tosin joudun muistuttelemaan itseäni useasti, vieläkin. Sitten olikin tosipaikka edessä. Kaapelitehtaan Pentunäyttely 14.1.2018 . Tämäpä se vasta surullista katseltavaa omiin silmiin on. Rohkeasti lähdin lempivärini kanssa liikkeelle unohtaen miten julma yhdistelmä ohut t-paita ja lantiolle laitettu

Kirjoitustauosta tuli pidempi kuin ajattelin joulun aikoihin. Iski nimittäin välilevytyrä eli iskias ja se on vähän vienyt huomiota. Tarkoitus oli kirjoittaa oivalluksista, joita koin "pakkolomani" aikana. (Pomo "pakotti" pitämään ylityövapaita joulun ja uudenvuoden välipäivät.) Kun olin itsekin Sakkon kanssa kokonaisia päiviä, opin tuntemaan tuota koiruutta paremmin. Ensimmäinen selkeä havainto oli, että kun Sakko saa peuhata energiansa ulkona, on illatkin paljon mukavampia. Tämä vahvisti omat epäilyni siitä, ettei kaveri saa purettua energiaansa päivän mittaan ja (ainakin osittain) siksi niitä iltahepuleita on ollut. Sitä paitsi metsälenkeillä on ollut hyvä harjoitella luoksetuloa  samalla kun on itsekin ulkoiltu. Kaupungissa mielekkäiden lenkkien tekeminen onkin paljon vaikeampaa. Pitäisi pakata koiruus ja itsensä autoon ja lähteä tutkimaan lähiseutua, josko löytyisi parempia lenkkimaastoja. Tätä voisi kutsua oivallukseksi omasta saamattomuudestaan. Luoks