Siirry pääsisältöön

Koirakansalainen Rapsu

😌
Rapsu, meidän riiviöheeleri, on syksyn ajan ollut mukana Kiva Koirakansalainen kausiryhmässä. Ryhmässä ei keskitytä vain yhteen harrastuslajiin vaan kokeillaan kaikenlaista. Tänään oli vuorossa Dodo, lähinnä niihin palloihin ja alustoihin tutustumista. Rapsulta se sujui aika mallikkaasti. Yllättävän väsyttävää puuhaa se kuitenkin oli ja niinpä oli poikkeuksellisen rauhallinen koira minulla tänään seurana.

Tämän ison tyynyn päälle piti
kiivetä ja tasapainoilla.

En edelleenkään ole pystynyt päättämään, minkälaisia harrastuksia meillä jatkossa yhdessä olisi. Luonnollisesti toivon, että Rapsustakin kunnon koirakansalainen saadaan. Nyt on mörköikä vielä niin lujasti päällä, että välillä on epätoivoinen olo, onko tuosta mihinkään. Tällä hetkellä kaikista eniten kiehtoisi Rally-Tokon kokeileminen Rapsun kanssa. Mielenkiintoista nähdä, minkälaisen ralli-kaverin tuosta duracell-heeleristä saisi. Tuon voisi jopa ottaa haasteena itselleen vastaan. 

Harjoittelu on tuonut tulosta. Nyt Rapsu pystyy rauhoittumaan aloilleen ja olenpa ensimmäiset unissa äänähtelyt ja liikkeet nähnyt. Toivon sen merkitsevän sitä, että Rapsukin vihdoin nukkuu syvää unta. Tämä muutos on tapahtunut tässä ihan muutaman päivän sisällä. Vieläkin toki reagoi herkästi ärsykkeisiin, mutta ei ole enää koko aika sellainen ADHD tapaus. 

Vähän arvaamaton tämä meidän nuorin koirakansalainen toki vielä on. Tänään, kun lähdin Rapsun kanssa kohti kurssia, törmättiin rappukäytävässä meille tuntemattomaan nuoreen mieheen, eikä Rapsu pystynyt tätä milläänlailla asiallisesti ohittamaan. Ei sentään yrittänyt kiinni käydä, mutta ääntä riitti. Samoin kun päästiin kurssipaikan pihalle, nautti nuori heeleri-herra kovasti omasta äänestään, joka iloisesti kaikui talojen välissä. Muut eivät siitä konsertista varmasti välittäneet. Ja illalla, kun Isäntä katsoi televisiota ja minä neuloin sukkaa, päätti riiviö-heeleri koetella meitä ja yritti saada meitä leikkimään kanssaan haukkumalla. 

Tämän päivän vinkki kurssilta oli, että kannattaa opettaa koiralle joitain temppuja, niin pysyy koira virkeämpänä opetellessaan uutta. Onkin jäänyt temppujen opettelu vähän taka-alalle myös Sakkon kanssa. Pitääpä itseni taas ottaa niskalenkki omasta saamattomuudestani ja lähteä hiomaan temppu jos toinenkin. Voi sitten taas sukulaisia hämmästyttää koirien näyttämillä tempuilla. Ainakin vanhemmat sukulaiset on ihan otettuja moisista. Johtuukohan siitä, että aikoinaan ei koirien kanssa ole mitään temppuiltu - koirilla oli toisenlainen olemisen syy ennen. 

Kommentit