Sakko, Rapsu ja emäntänsä Soikka

😊 Sen lisäksi, että kouluttaudun joka kerta mennessäni koirien kanssa kurssille, olen myös löytänyt sisäisen oppijan itsessäni uudestaan ja päättänyt kouluttautua koetoimitsijaksi. Koko ajatus lähti siitä, että yhdistys kaipaa kipeästi koetoimitsijoita MH-luonnekuvauksiin omista riveistä. Kursseja ei niin vaan ollutkaan sitten tarjolla, mutta minä ja toinen yhdistysaktiivi ilmoittauduttiin ensimmäiseen mahdolliseen mikä löydettiin Kennelliiton Tapahtumakalenterista . Luumäelle siis. Siinä ilmoittautumisen yhteydessä en ajatellut ajomatkaa kotoa kurssipaikalle. Ja vielä vähemmän osasin olettaa, että kurssi alkaisi jo kello 8.30. Eli lauantaina oli aikainen herätys ja reilun kahden tunnin kurssipaikalle. Eipä ollut paljon liikennettä ja kelikin oli onneksi suht siedettävä. Turhan jämptille kyllä ajoitin reissuni, koska pysähtyessäni pahaa aavistamatta Korian ABC-asemalle, en osannut aavistaa, millaiseen kiusaukseen joutuisinkaan.  Novitan lankamyymälä! Voi apua - siellä minä katsel

😗 Rapsu on alkanut suhtautua avoimemmin ihmisiin. Käy jo itse tervehtimässä ja ottaa kontaktia vieraisiinkin ihmisiin. Ei edelleenkään ole Sakkon kaltainen "suuri ihmistenrakastaja", mutta aivan huimaa edistymistä on tapahtunut viime kuukausina. Miten tähän on päästy? Todennäköisesti se, ettei Rapsua pakotettu kontaktiin vieraiden ihmisten kanssa vaan on itse saanut päättää, koska tekee tuttavuutta, on edesauttanut. Kun Rapsu on itse saanut valita koska ja kenen kanssa ottaa kontaktia, on useammista ihmisistä tullut mielenkiintoisia. Ja kun ihmiset eivät tee mitään väkisin, on ne kivoja. Itseä alkaa jännittää kahden kuukauden kuluttua edessä oleva terveys- ja silmätarkastus ja rokotus. Miten saan Rapsun toimimaan siinä tilanteessa ja onko edessä kuonokopan käyttö? Kuonokoppaa on jo harjoiteltu jonkin verran, mutta ei riittävästi. Lisäksi pitäisi saada lisätä pöytäharjoittelua ja sitä, että muu kuin oma väki koskettelee koiraa. Aina sitä huomaa olevansa liian laiska harjo