Sakko, Rapsu ja emäntänsä Soikka

Pakko avautua tästä "valinnan" tuskasta, jota olen kokenut pennun kotiintulon jälkeen. Hyvä hetki koiranpennulle oli nyt, koska isäntä jäi kotiherraksi ja hänen päiviinsä oli saatava täytettä. Lisäksi itsellekin olisi hyvä harrastus tarpeeseen monen vuoden työhön uppoutumisen jälkeen. Niinpä! Ei ollutkaan niin helppoa pistää työelämää taustamoodiin. Koko kesäloman jälkeisen ajan olen paahtanut pitkää päivää ja viettänyt moninaisia tunteja lukemalla ja tenttimällä päähäni lisää oppia, jota tarvitaan työssäni. Monta iltaa olen lukinnut itseni työhuoneeseen ja antanut isännän ja koiran viettää omaa elämäänsä suljettujen ovien takana.  Tuntien huonoa omaatuntoa, kuinkas muutenkaan. Tämän piti olla SE muutos, jonka tarvitsin. Kaikesta tästä huolimatta olen ollut erittäin otettu, että silloin kun olen läsnä, Sakkokin kulkee minun perässä. Tulee nukkumaan jalkojeni viereen. Vaihtaa paikkaa, kun minä vaihdan. Tulee pyytämään minua leikkimään. Sakko ei jossittele. Kun olen läsnä

Monikin asia tuon 6,5 kuukautta vanhan pennun kanssa harmittaa, mutta yksi suurimmista hölmöyksistä, joita on laiskasti kouluttamalla saavutettu, on luoksetulon epävarmuus. Tänään päätin ottaa itseäni, isäntää ja koiraa niskasta kiinni siinä asiassa. Möksäkylä on autio eikä meidän lisäksemme ole kuin yhdet naapurit paikalla. Ja hekin sellaisia, joihin Sakko ei ole vielä tutustunut eikä hänellä ole hinkua heidän mökille päin. Joten ajattelin, että nyt on se "helppo" hetki harjoitella. Varasin molemmat taskut namia täyteen ja lähdettiin pihalle koko porukka. Tosin jäi muistuttamatta isäntää, että laittaisi hänkin taskut nameja pullolleen. No, oppi se on tämäkin. Taskuissa on AINA oltava jotain namia! Sakko sai olla vapaana koko ajan ja aina palkitsin, kun hän tuli luokse. Toisessa taskussa oli "uutuusnakkia" eli Naturis Freah Meat Lammas . (Käytiin joulun alla Murren Murkinassa  hakemassa vähän uusia makuja koulutusnameiksi ja arkiruokaan.)  Ja toisessa taskussa

Tänään saatiin sähköpostilla viime viikon SmartDOG Pentutestin tulokset. Ei niissä mitään yllättävää ollut. Aika hyvin sitä koiransa kuitenkin tuntee. Koko raportti on luettavissa täältä . En usko, että kukaan, joka on Sakkon nähnyt, olisi eri mieltä seuraavista (suoria lainauksia raportista): Sakko on erittäin avoin, riehakas ja ystävällinen koira, joka tutustuu vauhdikkaasti uuteen tilaan. Sakko suhtautuu vieraaseen ihmiseen ylitsepursuavan ystävällisesti ja avoimesti - koira on hyvin avoin ja sosiaalinen vieraita ihmisiä kohtaan. Ylitsepursuavan avoimesti on sopiva kuvaus meidän nuoresta herrasta. Ei ole vielä tullut sellaista ihmistä, jota ei olisi tervehditty iloisesti ja avoimesti. Ei toki ihan kaikkien kanssa samalla intensiteetillä, mutta ketään en muista kohdellun "varoen". Palaan pentutestin tuloksien pohdintaan myöhemmin, mutta nyt on pakko jakaa yksi video. Tilasin netistä meille tulevaa pentunäyttelyä varten kevyen kokoontaitettavan metallihäkin. Isäntä

Kasvattaja järjesti näyttelytreenit viime lauantaina. Vaikka ei mitään näyttelyuraa suunnitellakaan, niin oli mukava silti päästä edes vähän harjoittelemaan. Lahjattomia kun ollaan. :) Vaikka vietin puolikkaan päivän messukeskuksessa katsellen heelereiden kehäsuorituksia, niin ei minulla mitään hajua ollut, mitä pitäisi tehdä. Tai no - ehkä pieni aavistus, mutta miten se tehtäisiin - se oli ja on vieläkin vähän mysteeri. Aivan liikaa muistettavia asioita. Koiran pitää kulkea minun vasemmalla puolella. Okei - luulisi sen olevan helppoa. Jos vaan muistaisi, kumpi vasen. Kaulain pitää asettaa siten, että se luistaa, ei kiristä. Vähän sama kuin sanoisi ummikkosoutajalle: älä huopaa vaan souda. Joskus pitää olla lyhyt talutin, joskus vähän pidempi, milloin taas pitää kiristää ja milloin löysätä. VOI APUA! Niinkään yksinkertainen asia ei ollut tullut mieleen, että olisin Sakkolle opettanut "hampaat", kun haluan katsoa hänen hampaitaan. Ei varmaan tarvitsisi olla ollenkaan nii

Vietin puoli päivää eilen Helsingin Koiramessuilla. Olin asettanut päivälle muutamia tavoitteita. Tavoite 1: Koiranäyttelyyn tutustuminen Todellakin - tutustuminen, ei pelkästään seuraaminen. Lancashirenkarjakoirat esitettiin (onkohan tämä oikea termi) kehässä 63 ja minä seurasin kaikki luokat alusta loppuun. Kysymyksiä minulla oli paljo n ja onnekseni sain henkilökohtaista tukea ja neuvontaa sekä Sakkon kasvattaja Pialta  että  Mervi Nousiaiselta (kennen Hightide's) . Merviä en tuntenut ennestään, mutta hyvin sujui häneltä koiranäyttelyn vaiheiden ja ihmeiden selostaminen minulle. Jokaisella koiranäyttelyiden maailmaan tutustuvalla pitäisi olla olla oma personal trainer (PT-Pia) ja "Paavo Noponen" (Mervi). Opin siinä kehän laidalla istuessani aivan uskomattoman paljon. Suuret kiitokset molemmille tästä tehokkaasta oppitunnista ja kärsivällisyydestä vastata lukuisiin kysymyksiini.  Tavoite 2: Näyttelytaluttimen hankinta Vaikka en edelleenkään ole varma, innost

Yksi taka-ajatus koiraa hankittaessa oli, että koirasta saataisiin sekä vesipetoseuraa minulle järvelle että metsämörriäinen isännän seuraksi metsään. Metsämörriäisyys on jo vahvistettu ominaisuus ja jopa minä olen alkanut viihtymään enemmän metsässä Sakkon ja isännän seurana. En edelleenkään joka reissulle änkeä mukaan, mutta jo huomattavasti enemmän kuin aiemmin. Toki joudun varomaan tuota ikävästi "entisöitynyttä" nilkkaani, jonka loukkasin samana keväänä, kun tämä möksä ostettiin. Ihan mielin määrin en siis pysty metsässä liikkumaan enkä varsinkaan näissä meidän möksän mäkisissä maastoissa. Yhtä nousua ja laskua, mutta toisaalta aivan upeita metsäteitä ja polkuja tallattavaksi. Sieniäkin riittää ja herätellään tässä pikkuhiljaa toiveita siitä, että saataisiin Sakkosta sienikoira. Siinä olisi mökkinaapurit ihmeissään, kun me tultaisiin aina säkillinen sieniä mukanamme metsästä. Isäntä meneekin Sakkon kanssa jo tammikuussa hajuerottelun alkeiskurssille ja katsotaan sitte

Kaikkihan sen tietää: se mitä me ihmiset sanomme koiranilmaksi, ei todellisuudessa ole ollenkaan koirien mieleen. Tänään viimeksi Sakko tuijotti mua epäuskoisena, kun puin hänelle sadetakkia. Yritti jopa livistää. Vielä epäuskoisempi oli ilme, kun päästiin pihalle. Heittäytyi istumaan eikä liikahtanut moneen minuuttiin mihinkään. Kun sitten lopulta päästiin liikkeelle, noin 10 metrin välein istahti uudelleen ja katsoi mua. Ja näin mentiin 3/4 osaa lenkistä. Sitten alkoikin kaikki hajut kiinnostamaan eikä sade haitannut enää yhtään. Paitsi minua. Minä olisin jo halunnut kotiin: sadetakin alla oleva ohut takki alkoi tuntua vaatetuksen vähättelyltä, tuuli tuiversi sadetakin hupun pois pään päältä ja silmälasitkin kaipasivat tuulilasinpyyhkijöitä. Rukkan keltainen sopii Sakkolle Huomenna nähdään onko Sakkosta minulle uintiseuraa ensi kesänä Varesjärvelle. Eli olemme menossa Hyvinkäälle OnnenKoiraan  katsomaan, onko uiminen Sakkon mieleen vai ei. Suihkussa hän ainakin käy mielellää

En ymmärrä, miksi pentukurssin nimi on pentukurssi. Ei siellä pentua kouluteta vaan pennun kouluttajaa. Itse olen käynyt tässä syksyn aikana viiden kerran pentukurssin Heiluvassa Hännässä , josta jatkoin suoraan viiden kerran pentujen arkitottelevaisuus kurssille . Pilke silmäkulmassa totesin jääneeni luokalle, vaikka tosi asiassa pilkkeen olisi voinut jättää pois. Minä todellakin tarvitsin juuri näitä kursseja. Edellisen koiran pentuaikana omat lapset olivat pieniä eikä energiaa koiran kouluttamiseen liiemmälti ollut. Kunhan sai koiran "edes jotain" oppimaan niin oli tyytyväinen. Ja hyvinhän meillä meni siitä varsin epäammattimaisesta koulutusotteesta huolimatta. Työskentelen Agile Coachina (eikä siitä sen enempää) ja myös koulutan ihmisiä (eikä siitäkään sen enempää) eli luulisi minulla jonkinlaista otetta kouluttamiseen olevan ihan työnkin puolesta. Silti Sakkon tultua taloon ryhdyin heti haeskelemaan sopivia kursseja. Olen oppinut ihmisten kanssa puuhastellessani, ett

Meiltä kysytään usein, miten ihmeessä päädyimme antamaan koirallemme nimeksi Sakko. Kun siinä on negatiivinen vaikutelma, sanovat toiset. Jotkut taas sanovat, etteivät olleet edes ajatelleet nimen ja rangaistuksen yhteyttä. Näin kertoo Wikipedia : Sakko on rahallinen rangaistus rikoksesta . Sakotetun on maksettava sakkona tietty rahamäärä valtiolle . Suomessa on kaksi sakkotyyppiä: ansiotulojen mukaan määräytyvä päiväsakko ja kiinteämääräinen rikesakko . Niin sanottu pysäköintisakko eli oikeammin pysäköintivirhemaksu ei ole sakko eikä rikosoikeudellinen seuraamus, vaan kuuluu hallinto-oikeudellisen seuraamusjärjestelmän piiriin. Sakkon nimen takana on tarina. Kun oli tehty päätös, että meille tulee heeler pentu, palloteltiin, kummasta pentueesta: Suomi 100 S -pentueesta  vai  Mercedes A -pentueesta . se meidän pentu tulisi. Nimen pohdinta oli tiukkaa ja kun vielä päivää ennen pennun kotiintuomista me luulimme saavamme Pinpoint Saunatontun, pennun nimeksi oli valittu Sokka.

Aloitetaan ihan alusta.  Vuonna 2010 edellinen koiramme, Leevi - Snowpaw Argentina Zimba, pitkäkarvainen collie - jouduttiin lopettamaan vain kaksi viikkoa ennen 12 vuotispäiväänsä. Silloin elämäntilanne oli sellainen, että olin itse juuri aloittanut työt Helsingissä ja kuljin silloin vielä päivittäin Naantalista Helsinkiin. Vapaa-aikaa ei juuri ollut eikä uuden koiran ottaminen tuossa tilanteessa tuntunut ollenkaan järkevältä.> Leevi 2015 muutimme Helsinkiin ja samaan aikaan myös ostimme kesämökin, tai möksän kuten me sitä sanomme. Jo silloin alkoi haave uudesta koirasta vahvistua. Kesti kuitenkin yli kaksi vuotta, kunnes haaveesta tuli totta. Tiesin, etten halua uutta pitkäkarvaista rotua. Tiesin myös, etten halua pientä koiraa. Enkä ainakaan matalajalkaista ja pitkäselkäistä. Näin tiesin ja kuinkas sitten kävikään, siitä lisää seuraavaksi. Selasin monet yöt  HANKIKOIRA.FI  sivustoa. Tein rotutestin  mutta mikään ei oikein tuntunut omalta. Katselin myytäviä pentuja, luin