😍Jo pennusta on mietitty, olisiko Sakkosta jalostuskoiraksi. Minä tietenkin kaiken tosissaan ottavana olen sitten yrittänyt perehtyä asiaan ja teettänyt kaikki tarvittavat terveystutkimukset ja ylimääräisen geenitestinkin (MyDogDNA) Sakkolle.
Muutama kyselykin on matkan varrella saatu, mutta olen aina sanonut, että Sakko on vielä liian nuori ja että haluan ainakin MH-tuloksen nähdä ennen kuin edes suostun harkitsemaan asiaa.
Olen jutellut paljon tästä asiasta ja kuunnellut toisten kokemuksia. Joidenkin mielestä ehdottomasti kannattaisi antaa Sakkon kokeilla jo nuorella iällä. Joidenkin mielestä ehdottomasti pitäisi vielä odottaa vuosi tai vaikka kaksi. Jotkut kertoo onnellisia tarinoita siitä, miten uros rauhoittui ensimmäisen astumisensa jälkeen ja reagoi enää vain narttujen "varmoihin päiviin". Toiset kertovat epätoivoisia tarinoita siitä, miten astumisen jälkeen uroskoira sekosi ja alkoi reagoimaan kaikkeen liikkuvaan mahdollisena astutuskohteena.
Juuri tässä pari päivää sitten mietin, miten pääsen tästä pohdinnasta yli. Mikäköhän on seuraava "tekosyy" vastata "ei käytettävissä" mahdolliseen kyselyyn? Vielähän voin viitata Heelereiden Jalostuksen tavoiteohjelmaan, jossa todetaan seuraavasti: "jalostukseen käytettävien koirien ikä on vähintään kaksi vuotta, mielellään lähempänä kolmea vuotta". Mitä vielä voisin sanoa odottavani, kun erinäisiä näyttelyarvosteluja on saatu? (Yksi virallinen näyttelytulos tai jalostustarkastuksesta saatu arvio koiran ulkomuodosta). Ymmärrän hyvin sen, että mahdollisimman montaa urosta pitäisi käyttää jalostukseen, jotta saataisiin jalostuspohjaa laajennettua ja pidettyä rotu monimuotoisena.
Onhan tuo koira omiin silmiin nätti ja olisihan se varmasti hieno tunne nähdä jossain oman koiransa jälkeläisiä. Joskushan ajattelin, että olisi tosi hienoa saada Sakkon oma jälkeläinen Rapsuksi (pikkusakko). Nyt on Rapsu jo talossa, joten sitä tarvetta ei enää ole. Kolmatta heeleriä tähän talouteen tuskin otetaan, vaikka sille jo hieno nimikin olisi mietittynä: Mätky. 😜
Muutama kyselykin on matkan varrella saatu, mutta olen aina sanonut, että Sakko on vielä liian nuori ja että haluan ainakin MH-tuloksen nähdä ennen kuin edes suostun harkitsemaan asiaa.
Olen jutellut paljon tästä asiasta ja kuunnellut toisten kokemuksia. Joidenkin mielestä ehdottomasti kannattaisi antaa Sakkon kokeilla jo nuorella iällä. Joidenkin mielestä ehdottomasti pitäisi vielä odottaa vuosi tai vaikka kaksi. Jotkut kertoo onnellisia tarinoita siitä, miten uros rauhoittui ensimmäisen astumisensa jälkeen ja reagoi enää vain narttujen "varmoihin päiviin". Toiset kertovat epätoivoisia tarinoita siitä, miten astumisen jälkeen uroskoira sekosi ja alkoi reagoimaan kaikkeen liikkuvaan mahdollisena astutuskohteena.
Juuri tässä pari päivää sitten mietin, miten pääsen tästä pohdinnasta yli. Mikäköhän on seuraava "tekosyy" vastata "ei käytettävissä" mahdolliseen kyselyyn? Vielähän voin viitata Heelereiden Jalostuksen tavoiteohjelmaan, jossa todetaan seuraavasti: "jalostukseen käytettävien koirien ikä on vähintään kaksi vuotta, mielellään lähempänä kolmea vuotta". Mitä vielä voisin sanoa odottavani, kun erinäisiä näyttelyarvosteluja on saatu? (Yksi virallinen näyttelytulos tai jalostustarkastuksesta saatu arvio koiran ulkomuodosta). Ymmärrän hyvin sen, että mahdollisimman montaa urosta pitäisi käyttää jalostukseen, jotta saataisiin jalostuspohjaa laajennettua ja pidettyä rotu monimuotoisena.
 |
| Päiväunilla (kuva Josefia Känsälä) |
Kommentit
Lähetä kommentti