Vietettiin Sakkon kanssa viikonloppu Heeler yhdistyksen Heeler leirillä ja Heelereiden Erikoisnäyttelyssä eli Helkkarissa. Rankkaa oli, kun olin liikkeellä koiran kanssa kahdestaan ja piti vielä Heeler Puotiakin hoitaa siinä muun touhun ohessa. Kuitenkin täytyy sanoa, että oli Helkkarin hyvä heelerin täyteinen viikonloppu.
Jospa ensin muutama sana Helkkarista eli erikoisnäyttelystä. Alun perinhän kasvattajan piti esittää Sakko, mutta sitten pienen harmistuksen (eikä ihan niin pienenkään 😞) myötä päätin esittää ihan itse. Sakko on kuitenkin minun koira ja jos en itse pysty esittämään, niin sitä paremmalla syyllä näyttelyissä käyminen kannataa Sakkon kanssa unohtaa. Keskiviikon näyttelyharkat, jotka Pääkaupunkiseudun Heelerit ryhmä järjesti, meni ihan metsään. Silloin ajettiin kotiin itku silmässä ja hammasta purren. Kun siellä kentällä ei sujunut mikään ja heti kun kentältä lähdettiin kävelemään kohti autoa niin taas oli Sakko hyvässä kontaktissa.
Kuitenkin sitten lauantaina kaikki sujui hyvin. Olin itsekin yllättynyt, kuinka hyvin meillä minun mielestäni meni. Kontakti säilyi, Sakko pysyi rauhallisena lähes koko ajan ja ravikin tuntui löytyvän. Britti tuomari oli hyvin säästeliäs ERIen kanssa ja linja oli muutenkin tiukka. Herra oli hännistä tarkka - sen mainitsi myös näyttelyillallisella. Lisäksi todella moni uroskoira pelkäsi tätä tuomaria ja lähes tulkoon kiipesivät esittäjiensä syliin tuomarin lähestyessä. Tuomari tästä tietenkin rokotti ja myös useampi EVA nähtiin. Me saimme EH:n ja hyvän arvion. Valitettavasti vain arviosta ei käynyt mitenkään ilmi, mitä jäi puuttumaan ERIstä. 😞 Lisäksi se tuntui olevan kovin samanlainen kaikilla koirilla.
Tästä positiivisesta kokemuksesta innostuneena nyt sitten ilmoitin Sakkon Porvoon Ryhmänäyttelyyn 3.8. Saadaan samalla tehtyä lomalla retki Porvooseen. Minulla on myös video Sakkon ja minun suorituksesta Helkkarissa. Se on vielä katsomatta, mutta oppimisen vuoksi se on tietenkin katsottava. Tässä välissä on vielä Tuusula Summer Show 7.7. sunnuntaina. Jännittää jo nyt, miten siellä käy.
Leirillä osallistuimme perjantaina Rally-Tokon alkeet koulutukseen. Sieltä sain mukavasti vinkkiä, mihin kannattaa panostaa jo nyt ennen syksyllä alkavaa viiden kerran Toko koulutusta. Sillä kurssilla käsitellään sekä Toko että Rally-Toko nimestään huolimatta. Kouluttajan mukaan meillä on perusasia eli kontakti kunnossa. No hyvä, että se toisten silmiin vaikuttaa siltä, kun itse ei aina ihan ole siitä varma. Vinkkinä sain vaihtaa hihnan oikeaan käteen, jotta pystyn nopeammin vasemmalla kädellä palkkaamaan vasemmalla puolella kulkevan koiran. Toinen vinkki oli opettaa sivuun tuleminen. Näillä kuulema pääsisin hieman helpommalla tulevalla kurssilla.
Sunnuntaina osallistuin Arjen haasteet koulutukseen. Luento osuudella oli paljon tuttua. Kiitos kaiken lukemisen ja Miiran luentojen. Jotain uuttakin mahtui mukaan, onneksi. Tai ei ehkä sinänsä uutta, mutta uusia oivalluksia. Kyllä tämä oppiminen on mukavaa!
Kurssiin kuului lisäksi 20 minuutin yksilöohjaus. Sen suurin anti oli keskustelu ohjaajan kanssa. Vahvistui sen keskustelun aikana, että Sakkon monet metkut saattavatkin olla seurausta stressistä. Nyt pitäisi lähteä aktiivisesti selvittämään, mikä Sakkoa stressaa. Koska monet metkuista alkoivat jo pentuaikana, olisi tietysti ensi arvoisen tärkeää selvittää, että kroppa on kunnossa. Onneksi keskiviikkona onkin aika varattuna terveystarkastukseen.
Sen lisäksi on minun ja Isännän katsottava peiliin: olemmeko antaneet Sakkolle tarpeeksi mahdollisuuksia tehdä asioita, joista hän nauttii. Se nyt heti täytyy tunnustaa, että Rapsun tultua taloon namien piilotusleikkejä on leikitty ihan surkean vähän. Tuleekohan lenkeillä liian helposti kiellettyä kuonopuukin haistelu? Ja stressaako pentu härnäämisellään? Kaikkea sitä on ehtinyt tässä vuorokauden aikana pohtimaan.
Koiran stressiä googlatessani törmäsin mielenkiintoiseen blogipostaukseen Suomen Metsästysnoutajien sivulla. Ehdottomasti lukemisen arvoinen, jos on kiinnostunut aiheesta.
Jos sitten miettii, mitä muuta sain leiriviikonlopusta, niin pitkä sekin lista on. Hyviä keskusteluja, uusia tuttavuuksia, ruokaa, juomaa, aurinkoa - rusketusta ja auringonpolttamaa -, raitista ilmaa ja reippailua. Ehdottomasti olisin ensi vuonna mukana, vaikken olisikaan tullut valituksi Helkkarin näyttelytoimikuntaan. Tiedä, vaikka sitä kautta aukeisi ovi leiritoimikuntaankin. 😉
Jospa ensin muutama sana Helkkarista eli erikoisnäyttelystä. Alun perinhän kasvattajan piti esittää Sakko, mutta sitten pienen harmistuksen (eikä ihan niin pienenkään 😞) myötä päätin esittää ihan itse. Sakko on kuitenkin minun koira ja jos en itse pysty esittämään, niin sitä paremmalla syyllä näyttelyissä käyminen kannataa Sakkon kanssa unohtaa. Keskiviikon näyttelyharkat, jotka Pääkaupunkiseudun Heelerit ryhmä järjesti, meni ihan metsään. Silloin ajettiin kotiin itku silmässä ja hammasta purren. Kun siellä kentällä ei sujunut mikään ja heti kun kentältä lähdettiin kävelemään kohti autoa niin taas oli Sakko hyvässä kontaktissa.
Kuitenkin sitten lauantaina kaikki sujui hyvin. Olin itsekin yllättynyt, kuinka hyvin meillä minun mielestäni meni. Kontakti säilyi, Sakko pysyi rauhallisena lähes koko ajan ja ravikin tuntui löytyvän. Britti tuomari oli hyvin säästeliäs ERIen kanssa ja linja oli muutenkin tiukka. Herra oli hännistä tarkka - sen mainitsi myös näyttelyillallisella. Lisäksi todella moni uroskoira pelkäsi tätä tuomaria ja lähes tulkoon kiipesivät esittäjiensä syliin tuomarin lähestyessä. Tuomari tästä tietenkin rokotti ja myös useampi EVA nähtiin. Me saimme EH:n ja hyvän arvion. Valitettavasti vain arviosta ei käynyt mitenkään ilmi, mitä jäi puuttumaan ERIstä. 😞 Lisäksi se tuntui olevan kovin samanlainen kaikilla koirilla.
 |
| Vähän huonohan tuo pönötys on, kun seisoo takajalat noin suorana. |
Tästä positiivisesta kokemuksesta innostuneena nyt sitten ilmoitin Sakkon Porvoon Ryhmänäyttelyyn 3.8. Saadaan samalla tehtyä lomalla retki Porvooseen. Minulla on myös video Sakkon ja minun suorituksesta Helkkarissa. Se on vielä katsomatta, mutta oppimisen vuoksi se on tietenkin katsottava. Tässä välissä on vielä Tuusula Summer Show 7.7. sunnuntaina. Jännittää jo nyt, miten siellä käy.
Leirillä osallistuimme perjantaina Rally-Tokon alkeet koulutukseen. Sieltä sain mukavasti vinkkiä, mihin kannattaa panostaa jo nyt ennen syksyllä alkavaa viiden kerran Toko koulutusta. Sillä kurssilla käsitellään sekä Toko että Rally-Toko nimestään huolimatta. Kouluttajan mukaan meillä on perusasia eli kontakti kunnossa. No hyvä, että se toisten silmiin vaikuttaa siltä, kun itse ei aina ihan ole siitä varma. Vinkkinä sain vaihtaa hihnan oikeaan käteen, jotta pystyn nopeammin vasemmalla kädellä palkkaamaan vasemmalla puolella kulkevan koiran. Toinen vinkki oli opettaa sivuun tuleminen. Näillä kuulema pääsisin hieman helpommalla tulevalla kurssilla.
Sunnuntaina osallistuin Arjen haasteet koulutukseen. Luento osuudella oli paljon tuttua. Kiitos kaiken lukemisen ja Miiran luentojen. Jotain uuttakin mahtui mukaan, onneksi. Tai ei ehkä sinänsä uutta, mutta uusia oivalluksia. Kyllä tämä oppiminen on mukavaa!
Kurssiin kuului lisäksi 20 minuutin yksilöohjaus. Sen suurin anti oli keskustelu ohjaajan kanssa. Vahvistui sen keskustelun aikana, että Sakkon monet metkut saattavatkin olla seurausta stressistä. Nyt pitäisi lähteä aktiivisesti selvittämään, mikä Sakkoa stressaa. Koska monet metkuista alkoivat jo pentuaikana, olisi tietysti ensi arvoisen tärkeää selvittää, että kroppa on kunnossa. Onneksi keskiviikkona onkin aika varattuna terveystarkastukseen.
Sen lisäksi on minun ja Isännän katsottava peiliin: olemmeko antaneet Sakkolle tarpeeksi mahdollisuuksia tehdä asioita, joista hän nauttii. Se nyt heti täytyy tunnustaa, että Rapsun tultua taloon namien piilotusleikkejä on leikitty ihan surkean vähän. Tuleekohan lenkeillä liian helposti kiellettyä kuonopuukin haistelu? Ja stressaako pentu härnäämisellään? Kaikkea sitä on ehtinyt tässä vuorokauden aikana pohtimaan.
Koiran stressiä googlatessani törmäsin mielenkiintoiseen blogipostaukseen Suomen Metsästysnoutajien sivulla. Ehdottomasti lukemisen arvoinen, jos on kiinnostunut aiheesta.
Jos sitten miettii, mitä muuta sain leiriviikonlopusta, niin pitkä sekin lista on. Hyviä keskusteluja, uusia tuttavuuksia, ruokaa, juomaa, aurinkoa - rusketusta ja auringonpolttamaa -, raitista ilmaa ja reippailua. Ehdottomasti olisin ensi vuonna mukana, vaikken olisikaan tullut valituksi Helkkarin näyttelytoimikuntaan. Tiedä, vaikka sitä kautta aukeisi ovi leiritoimikuntaankin. 😉
Kommentit
Lähetä kommentti