Shu-ha-ri

Minun on joskus vaikea selittää, mitä teen työkseni. Teen kaikkeni varmistaakseni, että tiimini ja sen jäsenet ovat matkalla parhaaksi mahdolliseksi tiimiksi ja tiimiläisiksi. Siinä se kiteytettynä. Ja siinä sivussa tietenkin kehityn itse.

Nyt meillä on käynnissä lukupiiri ja luemme Lyssa Adkinsin kirjaa "Coaching Agile Teams". Olen lukenut kirjan jo kerran kannesta kanteen ja palannut kirjaan useasti. Tänään sain eräänlaisen oivalluksen.

Kirjassa puhutaan Shu-Ha-Rista - kolmiportaisesta oppimisen mallista, jota voidaan soveltaa monessa asiassa.

1. Shu - Seuraa sääntöä. Jäljittele opettajaa.
2. Ha - Riko sääntöä. Sovella opittua. 
3. Ri - Ole sääntö. Sovella intuitiivisesti.

Oivallukseni liittyi siihen, että koiran kouluttajana olen vielä Shu-vaiheessa ja ehkä ottamassa ensimmäisiä hataria askelia Ha-vaiheeseen. Oli jotenkin lohduttavaa oivaltaa, että niinhän se menee.

Olen käynyt erinäisiä kursseja sekä Sakkon että nyt jo myös Rapsun kanssa. Edelleen seuraan vahvasti kouluttajien antamia ohjeita ja jäljittelen heidän toimintaansa. Shu-vaihe selvästi. Joissain asioissa olen jo lipumassa Ha-vaiheeseen eli osaan jotain oppimaani soveltaa myös tilanteissa, joita ei ole kursseilla harjoiteltu. Mutta kaukana ollaan siitä, että osaisin soveltaa kaikkea oppimaani intuitiivisesti. 

Ehkä lataan hieman liikaa paineita itselleni tässä asiassa, mutta kun en kerta kaikkiaan enää usko muuhun kuin positiiviseen vahvistamiseen koiran kouluttamisessa, ja kun enkä ikävä kyllä edellisen koiran kanssa edes osannut kaivata sellaista, niin nyt ollaan oppimassa uusia taitoja. 

Tänään palasimme möksältä kaupunkiin vielä muutamaksi päiväksi ennen lomani alkua. Lähdin sitten riiviö-heelerin, Rapsu the Rascalin, kanssa lenkille. Vasta viime torstaina Kiva Koirakansalainen kurssilla harjoittelimme hihnakävelyä Rapsun kanssa. Toki lenkkejä on tehty ja vanhoilla kikoilla on yritetty vetämistä estää. Mutta tänään olin niin tavattoman ylpeä sekä itsestäni että Rapsusta. Vaikka viikonlopun aikana ei muistettukaan kuin kerran harjoitella, tosielämään harjoituksen siirtäminen kävi yllättävän helposti. Ainoastaan viimeinen kadun pätkä ennen kotia oli kerrassaan toivoton. Rapsu halusi kotiin - hinnalla millä hyvänsä - nelivetoa nenä maassa. Todennäköisesti Sakko the Man Isännän kanssa oli siitä juuri ennen meitä kulkenut. Saatiin silti onnistunut ohitus kahdesta suunnattomasti haukkuvasta "pikkupiskistä" vielä tuolla osuudella tehtyä! 

Rapsu ottaa helpommin kontaktia kuin Sakko. Kumpikin oppii nopeasti, mutta Sakkon kanssa on iso haaste pitää motivaatiota yllä. Rapsu kestää jo nyt paljon enemmän toistoja kuin Sakko. Näiden kahden koiran erilaisuus luonteissa on myös haaste itselleni. On asioita, joita voin tehdä näiden kanssa samalla lailla ja on asioita, joissa pitää soveltaa. Ha!

Rapsu kiipesi tähystämään
6.7.2019 möksän pihaterassilla