Siirry pääsisältöön

Kasvattajakurssilta tietoa tuskaksi asti

Vietin viikonloppuna kaksi pitkää päivää Kasvattajan peruskurssilla. Aikomuksenani ei ole ryhtyä kasvattajaksi. Se olisi aivan liian stressaavaa enkä muutenkaan koe sitä omakseni. Omat kaksi urostani saavat jatkossakin olla ilman narttuseuraa kotona. 

Halusin kuitenkin käydä tämän kurssin. Osittain, koska olen mukana rotuyhdistyksessä mutta myös osittain ihan omasta mielenkiinnostani. Ja voi pojat, kyllähän tieto lisäsi tuskaa. 

Meidän Rapsun järjetön pelkoaggressio käsittelytilanteissa sai minut kurssin aikana pohtimaan, että kuinka paljon siitä on perimää, kuinka paljon pentuajan huonoja kokemuksia ja onko jotain muuta, mikä on johtanut tähän. Kurssilla kun painotettiin, että koiran luonne/käyttäytyminen on perimän ja ympäristön - yleensä ihmisen toiminnan vaikutuksen - tulos. Ja jopa mainittiin, että ihminen voi toiminnallaan pilata hyvän koiran. Kyllä niin tunsin piston sydämessäni, että niinkö minä olen tuon koiran pilannut. 

Onko asialle vielä jotain tehtävissä? Koiran taipumus käyttäytyä aggressiivisesti on monen tekijän summa. Usein sillä on perinnöllinen tausta, mutta ei aina. Rapsu yrittää purra ja varmasti purisikin, jos ei olisi kuonokoppaa, koska ei osaa reagoida pelkoon muuuten. Ja kun pelkää kosketusta, joka kohdistuu pään taakse, on tietyt hoitotoimet suorastaan mahdottomia. 

Toisaalta Rapsu on koulutettavuudeltaan ihan eri luokkaan kuin Sakko, joten mietin, että saataisiinko tätä vielä vaan sitkeämmällä kouluttamisella vähemmäksi. Omaan väkeen ei enää reagoi niin vahvasti kuin aikaisemmin ja osittain uskon ja toivon, että sitkeydellä tätä saataisiin hiottua. Tänään jouduttiin antamaan silmätippoja ja vaikka pullikoi vastaan, ei kuitenkaan yrittänyt käydä käsiksi, vaikka poskista pidettiin kiinni. Silmätipat saatiin laitettua. Jee!

No, sanottiin kurssilla ääneen myöskin se, että on äärimmäisen noloa, jos ei saa omalta koiraltaan esimerkiksi leikattua kynsiä vaan joutuu viemään koiran eläinlääkäriin sitä varten. Niin teki mieli vajota pöydän alle. Näin minäkin ennen ajattelin, että olisipa outoa. Mutten ajattele enää. Tosin Rapsun kanssa ei ole käyty vielä eläinlääkärissä tästä syystä, kun jostain selittämättömästä syystä Rapsun kynnet eivät kasva. Sakkon kynsiä taas saa olla leikkaamassa koko ajan. Ja Sakkonkin kanssa kynsien leikkaaminen oli työlästä ensimmäisen vuoden ajan mutta sillä erolla, ettei Sakko silti mitenkään aggressiivisesti käyttäynyt. Olipahan vain eri mieltä asiasta. Mutta muistan, miten onnellinen olin, kun lopulta sain kynnet leikattua nips-naps-nips tyyliin suurin piirtein minuutissa. Ei Sakko edelleenkään tykkää siitä hommasta eli silleen olen "epäonnistunut", ettei jonota kynsienleikkaukseen, niin kuin monet kertovat heelereidensä tekevän. 

Puhuttiin sekä rodun omaisesta että lajityypillisestä käyttäytymisestä. Rapsulla on kova tarve vahtia ja kuka tahansa mökkikylässä liikkuukaan niin Rapsu kyllä huomauttaa asiasta. Siinä määrin, että mökkinaapurit hermostuvat. Viimeksi tänään naapuri kävi huutamassa "koirat sisälle haukkumasta, minä yritän nukkua, menen aamulla töihin". Kiitos tiedosta. En voinut olla huutamatta, että ei se meistäkään hauskaa ole, mutta kun koiran kuitenkin kuuluu päästä tarpeilleen. Emme tiedä, mitä Rapsu pimeällä pihalla haukkuu. Sen olemme huomanneet, että täällä mökillä, jossa on siis pilkkopimeää, ei mielellään tee pitkiä lenkkejä pimeään aikaan. Rapsu, joka on muuten reipas ja rohkea, on siis hieman arka pimeässä. Pimeällä pihalla, kun juoksee pitkin aidanviertä haukkuen vahtihaukkua, niin näkeekö/kuuleeko/haistaako jotain, koska täällä keskellä ei mitään ihan varmasti vaikka mitä eläimiä mökin lähellä kulkee. Supikoirista on varmoja havaintoja, kuten myös peuroista ja metsäjäniksistä. Hirvet tuskin ihan näin pihaan tulevat. 

Vahtihaukku on ihan erilaista haukkua kuin "leikkiin kutsu" haukku tai "huomaa minut" haukku. Ainoa tapa pissattaa koira pimeään aikaan on siis laittaa koira taluttimen päähän ja huolehtia siitä, että koira pysyy lähellä. 

Mutta onko vahtiminen heelerille rodunomaista käytöstä? Lajityypillistä kyllä. 

Kurkkasin heelereiden rotumääritelmään
KÄYTTÄYTYMINEN/LUONNE: Karjakoira, jolla on myös terrierimäisiä taipumuksia kani- ja rottajahtiin. Rohkea, iloinen ja omistajaansa kiintyvä.

Sitten kurkkasin heelereiden rotumääritelmän tulkintaan ja siellä kohtaan käyttötarkoitus:

  • Heeler on paimentanut pääasiassa nautoja, mutta myös lampaita ja kanoja, ne työskentelevät eläimiä kintereisiin (heel) nopeasti puraisemalla ja haukkumalla.
  • Heelerit ovat myös auttaneet karjan kuljetuksessa kaupunkien teurastamoihin.
  • Pihavahteina heelerit ovat aina olleet tehokkaita ja seuralaisina miellyttämishaluisia ja uskollisia.
No jaa, en minä näiden kuvausten perusteella vielä sanoisi, että tämä jatkuva vahtihaukkuminen olisi mitenkään rotutyypillistä käyttäytymistä. 

MUTTA nyt kun tätä asiaa tässä pohdiskelen, niin mietin, että olemmeko me olettaneet väärin, että Rapsu saa riittävästi virikkeitä touhutessaan mökkipihalla suurin piirten aamusta iltaan ja näin ollen olemme päätyneet lyhyempiin ja harvempiin lenkkeihin kuin kaupungissa. Pitääkö itse asiassa tämä mökkikylän vahtiminen Rapsun kierroksia yllä ja siten sen on vaikea rauhoittua? Puuttuuko siltä mielekäs tekeminen? Hitsit, että miten näitä asioita pitää ensin ruveta kirjoittamaan auki, ennen kuin pystyy näkemään näitä mahdollisia syitä ja seurauksia. Tai sitten minun pitää vain postailla useammin tähän blogiin. 

Tämä asia menee nyt mietintämyssyyn. Kyllä tästä Rapsusta vielä koirakansalainen saadaan niin, että ei tarvitse mökkinaapureiden käydä huutelemassa ja paiskomassa oviaan. Huomaan hokevani tätä koirakansalaisuutta niin paljon ja usein, että suorastaan ihme, että siihen vielä uskon. 

Mutta summa summarum - opin paljon uutta tuolta kasvattajakurssilta ja vielä tulen postaamaan useammankin kerran siitä, miten tieto lisäsi jälleen kerran tuskaa. Pääasia on, että kurssi on nyt käyty ja että loppukoekin meni läpi. Nyt saisin suunnata kohti kasvattajuutta, mutta ihan komppaan kurssin viimeisen kouluttajan sanoja "ja kaiken tämän jälkeen, vieläkö haluatte kasvattajiksi". En halua. 








Kommentit

  1. Onnea vaan suoritetusta kurssista ja mielenkiintoisista opeista. Mukavaa pohdintaa. Omassa koirassani näen kyllä ihan selkeän rauhattomuuden, jos päivällä ei ole ollut tekemistä, eli sillä perusteella liian rento mökkipäivä voisi ehkä luoda olosuhteet lisääntyneelle haukkumisellekin :) .

    VastaaPoista

Lähetä kommentti