Heeler rakkautta

Tyttärellä on pieni poika. Olen siis isoäiti. Aika hienoa. 

Jännittävää, miten saamme näistä heeler-pakkauksista rakkaus-pakkauksia. 

Sakko, joka on superhyper-ihmisrakas  ja Rapsu, joka suhtautuu ihmisiin huomattavasti vähemmällä rakkaudella, ovat nyt kaksi kertaa kohdanneet tämän mini-ihmisen. 

Toisella kerralla mini-ihminen ei ollut enää niin jännittävä. Mutta Sakkolla luonnollisesti oli kova halu päästä haistamaan, nuuskuttelemaan ja nuolemaan pieni mies päästä varpaisiin. Rapsu suhtautui asiaan vähemmällä mielenkiinnolla. Kävi kurkkaamassa vaunuun ja myöhemmin kävi nuuskuttamassa pikku-poikaa sylissä, mutta ei kokenut tarpeelliseksi joka käänteessä tutustua 

Sakko oli kuitenkin huomattavasti sitkeämpi. Kävi useammin vieressä ja yritti päästä nuolaisemaan. Ei ollut väliä, kenen sylissä poika oli - minulla, äidillään tai isällään. Sakkoa mini-ihminen kiinnosti kovasti. 

Keskustelimme, miten mahtaa käydä siinä kohtaa kun mini-ihminen ei ole enää sylissä pidettävä vaan haluaisi olla lattialla ja liikkua. Miten tästä ylettömästä heeler-rakkaudesta saadaan sellaista hillittyä rakkautta, jotta voivat kaikki kolme olla vapaasti yhdessä?  

Muistan tässä taannoisen keskustelun ruotsalaisten heeleristien kanssa siitä, miten emme jalostuksessa halua, että heelerit ovat ihmisrakkaita - riittää, että rakastavat omaa perhettään. Sakko rakastaa kaikkia. Ja välillä epäilen, rakastaako Rapsu edes omaa perhettä. Jonkinlainen kultainen keskitie lienee se paras vaihtoehto. 

Tyhjän makuupussin tarkistus

Sakkon mielenkiinto ei rajoittunut pelkästään mini-ihmiseen, vaan piti tarkistaa vaunut, hoitokassi, jopa tyhjä makuupussi. Kaikki, mistä saattoi ihmisen järjellä kuvitella löytyvän jonkinlaisen hajujäljen mini-ihmisestä, piti tarkistaa. 

Ihan vähän huolestuttaa, miten saamme tämän kuvion toimimaan.