Kahvinkeitin

Viikonlopun Kasvattaja kurssilla verrattiin useaan otteeseen koiranpennun myymisen olevan kuin myisi kahvinkeittimen. Siis kaupataan tavaraa eli hyödykettä. Tavaralla pitää olla käyttöohjeet mukana. Eli pennunostajan opas olisi hyvä laittaa matkaan jokaisen pennun matkaan.

Sanottiin, että älkää myykö odotuksia, myykää lemmikkejä. Vaikka se juuri nyt siellä pentulaatikossa näyttäisi lupaavalta ja molemmat vanhemmat ovat muotovalioita, älkää myykö sitä pentua tulevana muotovaliona. 

Kahvinkeitin keittää kahvia ja sen keittämämän kahvin makua voidaan muokata vaihtamalla kahvinporoja. Kahvinkeittimen voi palauttaa, jos siinä on selvä virhe. Okei, jos se ei keitä kahvia vaan pesee pyykkiä, se ei ole kovin hyvä kahvinkeitin. Jotain meni pieleen. Palautus on tehtävä välittömästi vian havaittuaan. Ei se käy päinsä, että vuoden verran pesee sillä pyykkiä ja sitten menee palauttamaan sanoen, että kun ei tämä keitä kahvia. 

Mutta milloin koiranpennun voi palauttaa? Milloin kauppatavarassa on selkeä virhe? 

Jos kasvattajalla on pieninkään epäilys, että kaikki ei ole kunnossa, kasvattajan ei pidä luovuttaa koiraa eteenpäin. Se on hyvä lähtökohta.

Mutta jos on kuitenkin käynyt niin, että epäkurantti kauppatavara on vaihtanut omistajaa. Mitä tehdään virheen oikaisemiseksi? Ensisijaisesti virhe oikaistaan korjaamalla (kirurgisestiko?).  Ja jos virhe ei ole korjattavissa, siirrytään seuraaviin oikaisuvaihtoehtoihin. Toissijaisesti korvaamalla virheellinen koira virheettömällä. Jos virhe ei ole tällä keinolla oikaistavissa ja pennunostaja tyytyy virheelliseen koiraan, hänellä on oikeus virhettä vastaavaan hinnanalennukseen. Jos koira on käyttökelpoinen virheellisenäkin, mutta sen arvo on sovittua pienempi, hyvitetään virhe alentamalla hintaa. Ja jos hinnanalennuskaan ei ole riittävä korvaus, kaupan purku on sitten se viimesijainen keino. 

Hetkinen. Nyt menee hetki ymmärtää, miten lasketaan tuo hinnanalennus. Sehän on pelkkää harkintaa. Mikä merkitys virheellä on koiran käyttö- tai vaihtoarvoon tai ulkonäköön? Haa! Uusi asia: vaihtoarvo! 

Siis ihan oikeasti, että pyörrytti siinä kohtaa. Olen kummankin koirani ostanut lemmikiksi. Sakkon kanssa piti olla vain ihan kotosalla, mutta näyttelyt ja nose vei mukanaan. Rapsun kanssa ajattelin käydä näyttelyissä ja ehkä rally-tokoilla, mutta näyttelyt ovat meillä poissuljettu eikä rally-tokoonkaan ole ehditty. Ovatko koirani virheellistä kauppatavaraa? 

Entä jos jommalla kummalla olisikin ilmennyt joku piilevä virhe kuten joku perinnöllinen sairaus, jonka tiedossa oleminen olisi estänyt kaupat? Olisiko minulla oikeus vaatia asiasta korvausta? Kurssimateriaalin mukaan kyllä. 

Jotenkin en itse henkilökohtaisesti ole koskaan ajatellut koiranpennun kauppaa hyödykkeen kauppana. Kyllä minä olen siinä ostanut itselleni seuraa, mukavan olennon, jonka kanssa toisinaan menettää hermonsa ja toisinaan taas on ikionnellinen, kun tulee nuolluksi päästä varpaisiin. 

Ja vielä mielenkiintoisemmaksi kurssin anti meni, kun ruvettiin puhumaan erilaisista pätemättömistä kauppakirjanehdoista. Neuvottiin olemaan varovaisia sen kanssa, lisääkö kauppasopimuksen esimerkiksi takaisinosto-oikeuden. Jos myyt pennun 1.500 eurolla ja ostaja on siitä myöhemmin luopumassa, niin joudutko maksamaan ostajan pyytämän 3.000 euroa vain koska kauppasopimuksessa on tuo takaisinosto-oikeus? 

Tästä oli vaikka kuinka paljon tekstiä koulutusmateriaalissa. Ihan oikeasti silmät pyörii päässä ja sukat jalassa, kun yrittää ymmärtää tätä koiranpentu hyödykkeenä ajatusmallia. 

Kaivoin vanhan kuvan siitä, miten Sakko nimistä hyödykettä kuljetettiin ensi kertaa omaan kotiin. Tai mökillehän me mentiin, mutta koira oli oma ja sen kanssa ajateltiin viettää mukavia hetkiä vielä monen vuoden ajan. Ei siinä vaiheessa ollenkaan ajateltu, että tuli ostettua hyödyke. 

Näkee unta euroista, joilla ostettiin hyödyke omaksemme.