Yhdistyspesti jatkuu ja moninaistuu

💪 Viime lauantaina SLHY:n vuosikokouksessa tulin valituksi toiselle 2-vuotiskaudelle yhdistyksen hallitukseen. Ja vuosikokouksen jälkeen hallituksen järjestäytymiskokouksessa jatkoa tuli myös yhdistyksen sihteerin pestilleni. 

Uusi hallitus valittu - ihan kaikki ei olleet paikalla

Olen tässä kahden viikon aikana tehnyt tosi paljon yhdistysjuttuja - kuten sihteereiden tapana on. Mutta kun on mielekästä ja kivaa tekemistä, se ei tunnu niinkään työltä. Toki on hetkiä, jolloin keljuttaa ja välillä kunnolla, mutta ne hetket menevät ohi. Joskus vain pitää vetää hetki henkeä ja jatkaa uudella energialla. 

Se, mikä tässä yhdistystyössä on parasta, on ihmiset. Minulle ihmiset ovat tärkeitä. Monella tavalla. Minusta on ihanaa tutustua uusiin ihmisiin. Erilaisiin ihmisiin. Nuoriin, vanhoihin. Sekä naisiin että miehiin. Minusta on mukava jutella ihmisten kanssa, vaihdella kuulumisia, pohtia joskus elämää suurempiakin asioita ja nauraa. Joskus itkeä tirauttaakin. Ja joskus kiroilla kuin pieni kiukkuinen orava. En välttämättä pidä kaikista ihmisistä mutten myöskään oleta kaikkien pitävän minusta. Kuten työelämässäkin - tärkeintä on, että pystyy toimimaan yhdessä. No, ei se ihan toimi työelämässäkään noin jouheasti, kun tuppaan toisinaan olemaan hyvin musta-valkoinen. 

Olen myös oppinut paljon uutta heeleristi-aikanani. Olen ennenkin ollut mukana yhdistyshommissa, mutten koskaan koirayhdistyksessä. On ollut todella paljon uusia asioita opittavana ja koko ajan opin uutta. 

Viimeisin hulluista ajatuksistani on käydä "Kasvattajan peruskurssi" tässä tulevan syksyn aikana, jos vain mahdun mukaan. Ehkä eniten siitä syystä, että haluan ymmärtää hieman enemmän koiran jalostuksesta, koska olenhan saanut pestin myös Jalostustoimikunnasta. Voin rehellisesti sanoa, että olen täysin vihreä sillä saralla, mutta intoa perehtyä asioihin on. Ja lisäksi rakastan kaiken maailman käppyröitä, ja niitä tarvitaan, koska olemme uusimassa heelereiden jalostuksen tavoiteohjelmaa. Saa nähdä, miten siitä pestistä selviän. 

Joskus 2000-luvun alussa edellisen koirani aikaan ajattelin hyvinkin yksioikoisesti - "hulluja koiraihmisiä". Mutta heeleristit ovat ihan eri maata. Toivottavasti pysytäänkin erilaisina eikä mitään isoja ristiriitoja tai erimielisyyksiä synny heeleristien kesken.