Heeleristin puutarha

😏Mökkipihamme on pieni ja aidattu. Ehdottomasti vain pitääksemme koirat pihassa. Vielä viime kesänä meillä oli pihalla kukkapenkkejä ja kasvulavoja. Tänä keväänä päätettiin siirtää pienemmät kukkapenkit pois pihalta ja poistimme yhtä lukuunottamatta kaikki kasvulavatkin aidatulta alueelta. 

Heeleristin on turha haaveilla kauniista nurmikosta, ihanista kukkapenkeistä ja satoa tuottavista kasvulavoista. Se on vaan tosiasia, joka on pitänyt hyväksyä. 

Koronakevät innosti meitä nurmikon uudistamiseen. Ostimme ison kasan multaa, levitimme ja jyräsimme, kylvimme siemeniä ja kastelimme. Varmuuden vuoksi vielä aitasimme uudet nurmikkoalueet pitääksemme heelerit pois kasvua pilaamasta. Nyt, kun kesä on jo pitkällä, ja useamman kerran on nurmikkoakin ehditty ajamaan, ei voi olla miettimättä, että miksi ihmeessä piti nähdä moinen vaiva, kun tämä kaksikko onnistuu kaivamaan kuopan minne tahansa. Vaikka juuri olet nähnyt heelerin nauttimassa auringon paisteessa kyljellään maaten, niin kohta huomaat samaisen heelerin makaavan juuri kaivamassaan kuopassa. Onnellisena kuin mikä. 

Kaikkia kukkapenkkejä emme voineet siirtää, joten ne mitä jäi, aidattiin. Aika turhauttavaa sekin, kun heeleruroskaksikkomme kulkee toinen toistensa jalanjäljissä nostamassa jalkaa aitauksia vasten. Eivät saa kaivettua perennoja juurineen, mutta tuppaa reunimmaiset kasvit olemaan sen näköisiä, että lannoitetta on saatu. 

Kasvimaa tehtiin tänä keväänä aidatun alueen ulkopuolelle, mistä seurasi uusi ongelma: se piti sitten vielä ihan erikseen aidata, jotta puput eivät pääse apajalle. Sinänsä jo melkein surkuhupaisaa, kun täällä ei saa näitä tontteja aidata, niin meillä on sitten näitä "henkisiä 60 cm korkeita aitoja" pitkin tonttia mutta ei tontin rajoilla. 

Minä jaksan ihmetellä, minkälaisen kaivuuvoiman tuommoinen pieni karjakoira omaa. Pienuudesta se ilo, etteivät tarvitse kovin syvää kuoppaa, jonne käpertyä. Vaan kuoppa se on pienikin kuoppa ja kun niitä on vieri vieressä, niin ei siitä nättiä nurmikkoa saa. Luovutan! Meillä ei jatkossakaan ole kaunista nurmikkoa mutta on toivottavasti kaksi mökkielämästään nauttivaa heeleriä. 

Rapsu syö kaiken, mikä vähänkään "pursuaa" aitauksesta. 

Uskoo ken tahtoo, siinä oli lupaava nurmikko vielä alkukesästä

Tämä aidattiin viimeisenä. Ymmärrettiin jättää hieman tilaa reunalle. 

On siihen muutama kuoppa kaivettu ja täytetty.