Heelerin kestävät lelut

😮Se on kummallista, miten joissain talouksissa mitkään lelut eivät mene rikki. Facebookissa kun olen avautunut koirien tuhoamista leluista, on tullut monenlaista kommenttia. Joissain talouksissa lelut on piilossa ja niillä leikitään hillitysti. Joissain talouksissa lelut otetaan heti pois, jos niitä ruvetaan rikkomaan. 

Ei meillä. Meillä lelut menevät rikki. Niillä leikitään. Niitä purraan. Niitä otetaan hengiltä. Niitä suolistetaan. 

Kaksi ehjää lelua

Nyt loman alkuun tulimme yökylään äitini luo. Täällä on ehjiä leluja. Tässäkin kuvassa näkyy kaksi. 

Alhaalla vasemmalla näkyy täällä varmaan toista vuotta ehjänä pysynyt lelu. Vastaava on möksällä ja kyllä silläkin vielä leikkii, vaikka siitä on kaikki ulokkeet syöty. Mutta pillit pysyvät vielä sisällä ja ääntä lähtee. Myös tyttäreni keeshond vierailee täällä ja saattaa leikkiä satunnaisesti tarjolla olevilla leluilla ja siitä huolimatta lelut pysyvät ehjinä.

Yläkulmassa näkyy tänään ostettu lelu, jota Rapsu on jo useamman tunnin retuuttanut ihan yksinään. Sakko on muodon vuoksi käynyt leikkimässä toisen seurana. Lelu on ehjä. Vielä. Vaikka olin aika varma sen valitessani, että tuosta saadaan irti noita palluroita alle puolen tunnin. 

Eilen illalla mökillä kaivoin parvelta jäähylle nostetun Ikean pehmopallon, jollaisia Sakko on jo tuhonnut ainakin kaksi. Rapsu oli niin riemuissaan uudesta lelusta, että ihan sydän oli haljeta ilosta katsoessa toisen riemua. Miksi en sallisi pienen koiran nauttia jostain, mikä tuotti niin silminnähden iloa. Pallo jäi vielä ehjäksi, vaikka sitä purtiin ja retuutettiin. 

Sakkolla on ollut pienestä pitäen tapana rikkoa lelunsa. Suolistaminen on ollut ihan säännöllistä. Välillä olen pitänyt leluklinikkaa ja korjaillut niitä leluja vain todetakseni, että "leikkaus oli turha - potilas kuoli vammoihinsa". 

Facebookissa kerran riemuitsin, kun olin löytänyt heelerin kestävän ja erityisesti Rapsun suuresti rakastaman lelun eli nännikumin. Kuulema niitäkin ovat heelerit tuhonneet. Meillä on vielä kaikki viime kesänä ystävältä saadut ehjänä ja niitä on todellakin retuutettu. Rapsu jaksaa touhuta niiden kanssa. Sanommekin, että siinä meillä on nännäri-hullu koira. Tuo yhden, tuo toisen, tuo kolmannenkin ja odottaa, että heitetään. Ja kun heitetään, niin ryntää perään kuin pallosalama. Pallohulluus on varmaan tutumpi muoto tästä vaivasta. Voi kun joskus vielä saisin kuvat Rapsusta, kun se tulee saaliinsa kanssa nännikumin levein pää suussa siten, että näyttää äkkiseltään, että sikaria pössyttelee siinä. Ei sitä voi katsoa nauramatta. 

Nännikumien luvattu maa

Toden totta - kun meillä kotona tai möksällä koirien lelulaatikkoon kurkistaa siellä on iso kasa rikkinäisiä leluja. Joistain leluista pelastan esimerkiksi pillejä ja teen sitten uusia leluja piilottamalla pillin monenkertaan solmitun sukan sisälle. Jotkut sukat kestävät paremmin kuin toiset. Jotkut lelut jätetään retuutettavaksi sen jälkeen, kun ne on ensin suolistettu. Ihan kuin ne olisivat parempia leluja sen jälkeen - siis ainakin koirien mielestä. Olen itse myös punonut vetoleluja.  

Sitten meillä on joukko suhteellisen ehjiä leluja, jotka ovat ehjiä enimmäkseen siitä syystä, etteivät koirat leiki niillä. Kaipa niitäkin voisi sanoa heelerin kestäväksi leluksi.