Kuuliaisena kansalaisena hieman harmittaa metsästyslaki, jonka mukaan koiraa ei saa pitää irti toisen alueella ilman maanomistajan tai metsästysoikeuden haltijan lupaa. Tuntuu niin kovin epäreilulta, että koirilla, joiden omistajilla ei ole maita eikä mantuja, olisi kokonaan kielletty vapaana kuljeskelu metsissä.
Meillä möksällä metsät ovat MTK säätiön omistamia ja käsittääkseni metsästysoikeus on Kettulan Erällä. Tuntuu hölmöltä lähteä kyseisiltä tahoilta lupaa kyselemään, kun niin monet muutkin siellä kulkevat pitäen koiriaan vapaina. Ja jotenkin en usko siihen, että olisivat luvan kysyneet.
Me olemme päätyneet "puolirikolliseen" tapaan pitää Sakko vapaana pitkään liinaan kiinnitettynä. Osittain myös siitä syystä, että Sakkon kohdalla luoksetulo ei ole ns. sata varmaa, ja koska siellä meidän maastoissa ulkoilee paljon mökkinaapureita - koirien kanssa tai ilman - on itsellä varmempi olo, kun on se pitkä liina, josta napata kiinni tarpeen tullen.
Pääsääntöisesti Sakko kulkee - kuten useat heelerit lukemani perusteella - hyvin lähellä, välillä suorastaan jaloissa. Uusin liinamme on nailoninen ja se kulkee tosi hyvin maastossa. Värinä oranssi on myös huomattavasti helpompi huomata. Toki lumella näkyisivät myös mustat liinat, joita meillä on kaksi eripituista. Vain kaksi kertaa Sakko on jäänyt kiinni ja toisella kerralla olisi kyllä saanut itsensä kiipelistä pois, jos olisi vain käyttänyt hieman voimaa.
Pieni riskihän tässä on kieltämättä olemassa, jos Sakko lähtee jonkun hajun perään ja jää sitten jumiin näköpiirimme uloittumattomissa. Työkaveri juuri esitteli koiralleen ostamaa paikanninta ja siihen liittyvää sovellusta, jonka avulla pystyy reaaliajassa seuraamaan koiransa liikkeitä. Mikäli Sakko yhtään nykyistä herkemmin lähtisi jälkien perään, niin sellaisen varmaan hankkisin. Juuri nyt sen hankkiminen tuntuu vain kilpavarustelulta. Mutta jos jostain silmiin osuu oikein hyvä tarjous moisesta laitteesta, niin saatanpa harkita uudelleen.
Tämän päivän metsälenkiltä otin lyhyen videon, josta näkee hyvin, miten lähellä Sakko kulkee varmistaen aina välillä, että olemme edelleen lähellä. Oletettavasti mökkinaapurin ja hänen koiriensa jälkien perään Sakko videolla lähtee, mutta luopuu seuraamisesta todella nopeasti ja pyytämättä.
Tänään Isäntä mittasi meidän lenkin pituuden Maastokartat sovelluksen avulla. Itse pidän siitä, koska näissä meidän möksän maastoissa on itsellä vielä niin paljon oppimista ja tuosta näkee hyvin maaston korkeudenvaihtelut. Minun kuluneet polveni arvostavat suuresti, jos pystymme välttämään isoimmat nousut ja laskut. Tänään 3,1 kilometriä ja paluu ihanaa harjureittiä pitkin. Yksi ehdottomista suosikeistani, jossa polku kulkee korkealla ja korkeuserot ovat itse polulla maltilliset.
PS: tiesittehän että Kennelliitto on tehnyt koosteen koiriin liittyvästä lainsäädännöstä. Pointsit Kennelliitolle tästä koosteesta.
Meillä möksällä metsät ovat MTK säätiön omistamia ja käsittääkseni metsästysoikeus on Kettulan Erällä. Tuntuu hölmöltä lähteä kyseisiltä tahoilta lupaa kyselemään, kun niin monet muutkin siellä kulkevat pitäen koiriaan vapaina. Ja jotenkin en usko siihen, että olisivat luvan kysyneet.
Me olemme päätyneet "puolirikolliseen" tapaan pitää Sakko vapaana pitkään liinaan kiinnitettynä. Osittain myös siitä syystä, että Sakkon kohdalla luoksetulo ei ole ns. sata varmaa, ja koska siellä meidän maastoissa ulkoilee paljon mökkinaapureita - koirien kanssa tai ilman - on itsellä varmempi olo, kun on se pitkä liina, josta napata kiinni tarpeen tullen.
Pääsääntöisesti Sakko kulkee - kuten useat heelerit lukemani perusteella - hyvin lähellä, välillä suorastaan jaloissa. Uusin liinamme on nailoninen ja se kulkee tosi hyvin maastossa. Värinä oranssi on myös huomattavasti helpompi huomata. Toki lumella näkyisivät myös mustat liinat, joita meillä on kaksi eripituista. Vain kaksi kertaa Sakko on jäänyt kiinni ja toisella kerralla olisi kyllä saanut itsensä kiipelistä pois, jos olisi vain käyttänyt hieman voimaa.
Pieni riskihän tässä on kieltämättä olemassa, jos Sakko lähtee jonkun hajun perään ja jää sitten jumiin näköpiirimme uloittumattomissa. Työkaveri juuri esitteli koiralleen ostamaa paikanninta ja siihen liittyvää sovellusta, jonka avulla pystyy reaaliajassa seuraamaan koiransa liikkeitä. Mikäli Sakko yhtään nykyistä herkemmin lähtisi jälkien perään, niin sellaisen varmaan hankkisin. Juuri nyt sen hankkiminen tuntuu vain kilpavarustelulta. Mutta jos jostain silmiin osuu oikein hyvä tarjous moisesta laitteesta, niin saatanpa harkita uudelleen.
Tämän päivän metsälenkiltä otin lyhyen videon, josta näkee hyvin, miten lähellä Sakko kulkee varmistaen aina välillä, että olemme edelleen lähellä. Oletettavasti mökkinaapurin ja hänen koiriensa jälkien perään Sakko videolla lähtee, mutta luopuu seuraamisesta todella nopeasti ja pyytämättä.
Tänään Isäntä mittasi meidän lenkin pituuden Maastokartat sovelluksen avulla. Itse pidän siitä, koska näissä meidän möksän maastoissa on itsellä vielä niin paljon oppimista ja tuosta näkee hyvin maaston korkeudenvaihtelut. Minun kuluneet polveni arvostavat suuresti, jos pystymme välttämään isoimmat nousut ja laskut. Tänään 3,1 kilometriä ja paluu ihanaa harjureittiä pitkin. Yksi ehdottomista suosikeistani, jossa polku kulkee korkealla ja korkeuserot ovat itse polulla maltilliset.
PS: tiesittehän että Kennelliitto on tehnyt koosteen koiriin liittyvästä lainsäädännöstä. Pointsit Kennelliitolle tästä koosteesta.
Kommentit
Lähetä kommentti