Huh huijaa. Pitkän pitkän pitkän hiljaisuuden jälkeen on aika herätellä tämäkin blogi taas eloon. Kuinkahan monena iltana olen tätä miettinyt ja ajatellut, etten näin pitkän hiljaisuuden jälkeen enää voisi herättää tätä eloon. Ja joka ilta henkiin herättäminen on siirtynyt hamaan tulevaisuuteen. Kunnes sitten tänään päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja tehdä asialle jotain.
Lisäsin oman sivun Sakkon näyttelytuloksia varten. Jep - meikäläinen sittenkin hurahti näyttelyissä käymiseen. Menestystä yhtä vara-sertiä lukuunottamatta ei oikeastaan ole tullut, mutta kun minä johonkin hurahdan niin se on sitten menoa. Tosin syyskuisen Hyvinkään ryhmänäyttelyn jälkeen jäätiin trendikkäästi tauolle. Osittain omasta turhautumisestani johtuen mutta myös siitä syystä, että Sakkon liikkeet eivät oikein kulkeneet.
Käytiinkin sitten myöhemmin syksyllä fysioterapeutilla Sakkon kanssa. Mitään suurempaa huolenaihetta ei ollut, pientä jumia lihaksissa. Saatiin hyviä harjoitteluohjeita ja olenpa jopa hieronut Sakkon selkää annettujen ohjeiden mukaisesti. Tammikuussa ollaan taas menossa näyttelykehään ja toivotaan, että jumpasta ja hieronnasta on ollut apua.
Mitä muuta tässä välissä on tapahtunut? Jospa yrittäisin muutamia juttuja tähän poimia.
Sakkon kanssa on kokeiltu Nose Workia. Selvästi Sakkolle sopiva laji - kuten SmartDogin Pentutestissäkin vihjattiin. Kävimme keväällä sekä perus- että jatkokurssin Heiluvassa Hännässä ja sen jälkeen Sakko Isännän avustuksella harrasti eukalyptys hajulla syksyyn asti. Nyt on siinäkin asiassa oltu tauolla.
Loppukesästä lähdettiin harjoittelemaan sienten hajulla. Kanttarellit löysi möksän pihasta nopeasti ja varmasti, mutta metsässä on vielä niin paljon muuta mielenkiintoisempaa, ettei siellä malta Sakko sieniä haistella. Koska kesä oli kuiva ja lämmin, ei kanttarellejä juurikaan edes saatu. Syksymmällä Isäntä kävi useasti Sakkon kanssa suppilovahveroita hakemassa, mutta niiden hajun kanssa ei juurikaan ehditty harjoittelemaan. Lupaavalta vaikuttaa tulevien vuosien sienisatoja ajatellen.
Koska kesä oli lämmin ja kuiva, uitiin paljon. Sakkosta sitten lopulta paljastui varsinainen vesipeto, joka kävi kanssani uimassa sekä Varesjärvessä että Rautalammilla.
Sakko oli varsinainen kiusanhenki, monin tavoin haasteellinen, ja olin jo menettämässä uskoni, että hänestä tulee kunnon koirakansalainen. Sitten yhtä äkkiä syksyllä, syyskuussa, tapahtui varsinainen ihme ja Sakko rauhoittui kerta heitolla niin, etten itsekään ollut uskoa.
Sakko rakastaa ihmisiä ja käy pusuttamassa kaikki, ellei olla tarkkoina. Naapurin mamma oli nimennyt Sakkon Pusu-Villeksi, kun olivat taas yhtenä aamuna törmänneet rappukäytävässä ja Sakko oli hypähtänyt antamaan pusun poskelle.
Pitää kaivella muistisopukoista lisää tarinoita kerrottavaksi. Ainakin lokakuisesta susitestistä pitää kirjoittaa ihan oma postauksensa.
Lisäsin oman sivun Sakkon näyttelytuloksia varten. Jep - meikäläinen sittenkin hurahti näyttelyissä käymiseen. Menestystä yhtä vara-sertiä lukuunottamatta ei oikeastaan ole tullut, mutta kun minä johonkin hurahdan niin se on sitten menoa. Tosin syyskuisen Hyvinkään ryhmänäyttelyn jälkeen jäätiin trendikkäästi tauolle. Osittain omasta turhautumisestani johtuen mutta myös siitä syystä, että Sakkon liikkeet eivät oikein kulkeneet.
Käytiinkin sitten myöhemmin syksyllä fysioterapeutilla Sakkon kanssa. Mitään suurempaa huolenaihetta ei ollut, pientä jumia lihaksissa. Saatiin hyviä harjoitteluohjeita ja olenpa jopa hieronut Sakkon selkää annettujen ohjeiden mukaisesti. Tammikuussa ollaan taas menossa näyttelykehään ja toivotaan, että jumpasta ja hieronnasta on ollut apua.
Mitä muuta tässä välissä on tapahtunut? Jospa yrittäisin muutamia juttuja tähän poimia.
Sakkon kanssa on kokeiltu Nose Workia. Selvästi Sakkolle sopiva laji - kuten SmartDogin Pentutestissäkin vihjattiin. Kävimme keväällä sekä perus- että jatkokurssin Heiluvassa Hännässä ja sen jälkeen Sakko Isännän avustuksella harrasti eukalyptys hajulla syksyyn asti. Nyt on siinäkin asiassa oltu tauolla.
Loppukesästä lähdettiin harjoittelemaan sienten hajulla. Kanttarellit löysi möksän pihasta nopeasti ja varmasti, mutta metsässä on vielä niin paljon muuta mielenkiintoisempaa, ettei siellä malta Sakko sieniä haistella. Koska kesä oli kuiva ja lämmin, ei kanttarellejä juurikaan edes saatu. Syksymmällä Isäntä kävi useasti Sakkon kanssa suppilovahveroita hakemassa, mutta niiden hajun kanssa ei juurikaan ehditty harjoittelemaan. Lupaavalta vaikuttaa tulevien vuosien sienisatoja ajatellen.
Koska kesä oli lämmin ja kuiva, uitiin paljon. Sakkosta sitten lopulta paljastui varsinainen vesipeto, joka kävi kanssani uimassa sekä Varesjärvessä että Rautalammilla.
Sakko oli varsinainen kiusanhenki, monin tavoin haasteellinen, ja olin jo menettämässä uskoni, että hänestä tulee kunnon koirakansalainen. Sitten yhtä äkkiä syksyllä, syyskuussa, tapahtui varsinainen ihme ja Sakko rauhoittui kerta heitolla niin, etten itsekään ollut uskoa.
Sakko rakastaa ihmisiä ja käy pusuttamassa kaikki, ellei olla tarkkoina. Naapurin mamma oli nimennyt Sakkon Pusu-Villeksi, kun olivat taas yhtenä aamuna törmänneet rappukäytävässä ja Sakko oli hypähtänyt antamaan pusun poskelle.
Pitää kaivella muistisopukoista lisää tarinoita kerrottavaksi. Ainakin lokakuisesta susitestistä pitää kirjoittaa ihan oma postauksensa.
Kommentit
Lähetä kommentti