Susi Sakotettiin syksyllä

Lokakuussa kävimme Sakkon kanssa Petotestissä ja valitsimme testauskohteeksi suden. Testin järjestäjä suositteli valittavaksi yhden tai maksimissaan kaksi tarjolla olevista petoeläimistä. Koska karhuun tai villisikaan törmääminen möksämaastoissa tuntui hyvin epätodennäköiseltä enkä tuolloin testiä valitessani osannut vielä ajatella ilvestä uhkana, päädyttiin susitestiin. Tarjolla olevan tiedon mukaan suhteellisen lähellä möksää elää susilauma, joiden reviiri saattaa ulottua lähelle möksää. Alla olevassa kuvaruutukaappauksessa valkoinen tarkoittaa, ettei havaintoja ole ja mitä tummempi ruutu, sitä enemmän havaintoja on. Meidän möksä osuu ruutuun, jossa yksi jälkihavainto.

Möksäseudun susihavainnot joulukuu 2018

Myöhemmin vasta ymmärsin, että ilveskin on varteenotettava peto (ei kai se muuten olisi mukana petotesteissä) ja että möksämaastoissa niitäkin on havaittu. Juha oli jutellut kauppareissulla jonkun paikallisen kanssa, joka oli kertonut useista ilveshavainnoista. Onneksi kyseinen henkilö ei ihan samalla seudulla asu, mutta riittävän lähellä kuitenkin. Seuraavaksi tullaan menemään ilvestestiin, jahka niitä sopivan lähellä järjestetään. Alla olevassa kuvaruutukaappauksesta näkyy hyvin, miten paljon yleisempiä ilveshavainnot näillä tienoilla ovat,

Möksäseudun ilveshavainnot joulukuu 2018

Tarkoitus oli videoida koko testi, mutta syysaurinko hämäsi sen verran, että Juha huomasi vasta testin jo ollessa pitkällä, ettei videointi ollutkaan päällä. Jonkinlaisen videon kuitenkin saimme aikaiseksi.

Toden totta en usko, että maastossa reaktio olisi ihan sama. Testissähän susi liikkuu lavetin päällä ja vaikka siinä pedon haju varmasti onkin, epäilen että iso osa reagoinnista kohdistuu nimenomaan liikkuvaan alustaan. Mutta joka tapauksessa oli hienoa nähdä, ettei meidän pieni, mutta suuri egoinen heelerimme jähmety tälläisessä tilanteessa. Testin tekijä oli hyvin vaikuttunut Sakkon reaktioista ja kehui koiraa kovasti testin päätyttyä. Ja mikä parasta, kun susi oli saatu piiloon, niin Sakko oli taas hetkessä ihan entisensä. Videon lopussa näkyy Sakkon saama arvio.

Etukäteenolin hieman huolissani, että Sakko lähtee karkuun koko tilannetta. Pentuna niin yltiörohkea koira muuttui murrosiän myötä huomattavan varautuneemmaksi vieraita asioita ja tilanteita kohtaan. Keväällä nosework harjoituksissa yksi etsintä oli jäädä kesken, kun Sakko ei uskaltanut ohittaa pyörätelineessä pyörivää kuivaa lehteä. Siltojen ylitys oli pelkkää houkuttelua pitkään ja sillat ylitettiin selkä kyyryssä suhteellisen nopeasti sitten kun vihdoinkin sillalle päästiin.

Ensi vuoden puolella olisi tarkoitus mennä MH-luonnekuvaukseen ja saada sitä kautta lisää ymmärrystä Sakkon käyttäytymisestä ja luonteesta. Mikäli Sakkoa joskus käytettäsiin jalostukseen, näen ensi arvoisen tärkeänä saada mahdollisimman paljon tietoa Sakkon luonteesta erilaisissa tilanteissa ja MH-luonnekuvaus antaa yhden hetken kuvauksen siitä, miten Sakkon luonne vastaa rodulle tyypillistä ihanneluonnekuvaa (löytyy mm. rodun jalostusohjelmasta sivuilta 35 - 41).

Kirjoitin Sakkon susitestistä myös pienen "pakinan" Heeler-harrastajat 4/2018 lehteen.

Eräänä lokakuun aamuna lähdimme jälleen matkaan minä, Mami ja Isäntä. Auto pakattiin ihan kuin oltaisiin mökille menossa, mutta ajomatka kesti paljon kauemmin ja kyllä yllätyin, kun vihdoin päästiin perille. Olimme Jokioisilla Elonkierron pellon laidalla. Paikalla oli muitakin autoja ja niissä koiria. Jännittävää!

Mami ja Isäntä jättivät minut autoon ja lähtivät jonnekin. Takapenkin ikkunasta yritin kurkkia, minne menivät. Mutta enhän minä nähnyt kuin niitä toisia autoja ja joitakin ihmisiä kävelemässä autojen luona. Niinpä jatkoin nokosiani. Minä tykkään nukkua autossa ja siksipä autoon jättäminen ei ollut minulle mikään ongelma. 

En kyllä ehtinyt nukkua kovinkaan pitkään, kun Mami jo tuli minua hakemaan. Ihanaa - vihdoin pääsisin tervehtimään kaikkia niitä ihania ihmisiä, joita siellä paikalla oli. Ihmiset kun ovat suuri heikkouteni. Rakastan kaikkia ihmisiä ja halusin suukottaa jokaisen paikalla olijan. Nekin, jotka pysyttelivät kauempana. Mutta Mami piti tiukasti hihnasta kiinni ja talutti minut ihmisten ohi. 

Tarkkailin ympäristöä. Isäntä oli kadonnut jonnekin ja vieras mies jutteli Mamin kanssa. Kuulin kuinka hän kehui minua itsevarmaksi ja terhakkaaksi. Jonkinlaisia ohjeita hän tuntui Mamille antavan, mutten kuunnellut niin tarkasti, koska siinä ympärillä oli niin paljon ihmisiä, joita en ollut vielä päässyt tervehtimään.  Mami vaihtoi minun hihnan pitkään liinaan ja sitten se vieras mies katosi jonnekin. Minä jäin Mamin kanssa seisoskelemaan siihen kuin odottamaan jotakin.

Kohta lähdettiin Mamin kanssa kävelemään autiolle hiekkakentälle, jossa näkyi kauempana yksi auto. Keskellä tyhjää kenttää oli tiiliskivi, jota kohti määrätietoisesti kuljettiin. Mitä ihmettä? Siinä tiiliskivessä oli jokin ihan outo haju, mutta Mamin mielestä tiiliskiveä ei saanut liian kauan haistella. Sitä paitsi siitä lähti sellainen hajuvana, jota lähdinkin sitten seuraamaan.

Hitsit että säikähdin! Yhtä äkkiä sieltä auton takaa esiin tuli liikkuva hahmo. Mami oli jo pysähtynyt ja päästänyt liinan vapaaksi niin pääsin sanomaan sille hahmolle muutamia valittuja haukkuja.  Häntänikin varmuuden vuoksi pöyhistin oikein isoksi. Päätin pitää turvaetäisyyttä siihen hahmoon, kun se tuntui liikkuvan vähän arvaamattomasti muuttaen suuntaansa miten sattui. Sitkeästi se hahmo yritti uudestaan ja uudestaan tulla kohti minua ja Mamia, mutta aina se pelkurimaisesti pakeni minun komeaa haukkumistani ja ketteriä hyökkäysliikkeitäni. Jälkikäteen kuulin niitä sanottavan väistöliikkeiksi. Mitä vielä - minäkö väistäisin moista hassua, äänetöntä hahmoa! 

Sitten se hahmo yhtä äkkiä vain hävisi. En tiedä kauanko me siellä hiekkakentällä ehdittiin olla. Kaikki tapahtui niin tavattoman nopeasti.  Pieni hetki siinä Mamin kanssa yhdessä ihmeteltiin, kunnes Mami kutsui luokseen ja kehui reippaaksi koiraksi. Senhän toki tiedän ihan sanomattakin. Lähdettiin sitten kävelemään takaisin tulosuuntaan. Ja kun hetken päästä katsoimme taaksemme,kävelivät meitä kohti Isäntä ja se vieras mies. Juttelivat ja kävelivät rauhallisesti kohti. Olikohan ne törmänneet siihen omituiseen hahmoon? Minusta oli ihanaa nähdä Isäntä ja niinpä kävinkin suukottelemassa hänet varmuuden vuoksi, jos hän vaikka olisi säikähtänyt sitä omituista hahmoa. Sitten jo unohdin koko jutun. 

Vieras mies käveli Mamin ja minun kanssa kohti paikkaa, josta olimme lähteneet liikkeelle, ja pyysi paikalla olleita ihmisiä taputtamaan minulle. Siis mitä ihmettä? Vasta sitten minulle selvisi, että olin ollut testissä. Hahmo oli ollut lavetin päälle laitettu täytetty susi ja minua oli tarkkailtu sieltä yksinäisen auton takaosasta. Vieras mies kovasti kehui minua reippaaksi ja antoipa vielä todistuksen, johon oli ruksannut arvionsa minun käyttäytymisestä siellä kentällä. 

Kaikenlaista Mami ja Isäntä keksivätkin. En usko, että meidän möksämaastossa koskaan tulee vastaan lavetin päällä istuvaa täytettyä sutta. Sellaista osaan nyt haukkua todistetusti. En tiedä, miten käyttäytyisin, jos ihan oikea susi tulisi vastaan, mutta tuon testin mukaan en ainakaan juoksisi karkuun häntä koipien välissä. Niinkin kuulema jotkut koirat tekevät. 

Yhtä kokemusta rikkaampana jatkan Mamin ja Isännän kanssa möksämaastoissa kuljeskelua ja yhdessä kerromme möksänaapureillemme tarinaa siitä, miten kävin Sakottamassa yhden suden ketaleen.