Vahinkoja sattuu

Muutama viikko sitten meillä sattui ikävä tapaturma. Rapsu menetti takatassusta kynnen. Se lähti kokonaan. Vain ydin jäi jäljelle. Vahinko sattui Rapsun hypätessä pois auton boxista. Kynsi kohtasi takaluukun lukon. Eläinlääkärin mukaan siinä on ollut valtavat voimat. 

Rapsuunhan ei sitten kosketa. Kyllä oli taistelua, että saatiin kaveri hoidettua. Kaksi eri eläinlääkäriä pääsi näkemään Rapsun pahimmillaan. Rauhoittamatta koskeminen ei onnistunut, joten Rapsu nukutettiin kahdesti. Kotona hoitotoimet eivät myöskään sujuneet ongelmitta, mutta kaikesta selvittiin. En tiedä, ketä meistä sai suurimmat traumat. 

Rapsu joutui käyttämään tötteröä kaksi viikkoa. Eläinlääkäri meinasi, että voisi olla hyvä, jos toisellakin koiralla olisi tötterö, niin ei pääsisi sekään nuolemaan haavaa. Nope. Siinä missä Rapsu sopeutui tötteröön nurisematta, Sakko teki heti selväksi, että hänhän ei tämmöistä tötteröä päähänsä pistä. 

Eli meillä on oiva karjakoirakaksikko. Toiseen ei kosketa, mutta tötterö on ihan jees. Toista saa hoitaa ja kopeloida, mutta tötteröä ei kyllä päähänsä pistä. 

Rapsu on melkoinen tekijä. Eläinlääkäri ei voinut uskoa, että Rapsu sai tötteröstä huolimatta nuoltua kipeää tassuaan. En olisi itsekään uskonut, ellen olisi nähnyt. Rapsu työnsi toisen kankun mahdollisimman kauas, laittoi toisen etutassun kipeän tassun päälle painoksi ja työnsi päätään niin pitkälle kuin vain sai ja painoi tötterön reunan lattiaan niin, että se painui vähän kasaan. Kuvaa tai videota en saanut. 

Käytimme tötterön lisäksi kuonokoppaa hoitotilanteissa. Yhden kerran Rapsu vain jotenkin vapautui molemmista. Yhtä äkkiä hän vain tuijotti meitä vapaana kaikista kahleista. Vaikka oli hetkeä aikaisemmin kuullostanut siltä, että syö meidät yhtenä suupalana, niin heti kun vapautui, oli taas sitä mieltä, että ollaan kyllä maailman maistuvimmat ihmiset nuoltavaksi. Lohdullista tietenkin, ettei toinen ollut pitkävihainen. 

Tötterö ei varsinaisesti Rapsun menoa hillinnyt. Videota ei ole myöskään siitä, kun keksi, että voi tötteröllä kuopia maata. Siellä Rapsu juoksi pihalla ja mennä ryöpytti vauhdilla. Pari kertaa päivässä piti tötterö putsata. 

Hieman surulliseksi kyllä tästä kokemuksesta tulin. Koska Rapsun vauhtia ei hidasta edes tötterö ja millään ei tunnu järkeä saatavan nuoren koiran pääkoppaan, niin kyllä oma uskomus on se, että vahinkoja on vielä tulossa. Mutta ehkä on parasta antaa Rapsun viettää koiran elämää ja nauttia siitä. Elämän iloa koirassa kun on vaikka muille jakaa. Kroppa saattaa hyytyä, mieli ei. 

Rapsun kanssa aloitettiin Rally-toko tänä keväänä. Se tuntuu olevan Rapsulle sopiva laji. Tämän tötterötilanteen takia Sakko tuurasi Rapsun yhtenä iltana. Voi hyvää päivää. Ei Sakkoa mikään Rallytokoilu kiinnostanut. Nuuski vaan seiniä, kun taisi luulla olevansa nosework treeneissä. Kyllä meillä naurua riitti. 

Elikä, onhan minulla tässä karjakoirakaksikko. Toisen kanssa voi harrastaa rally-tokoa ja toisen kanssa jotain muuta. Mutta pääasia, että kummallekin on oma laji löytynyt. Pysyy emäntäkin vireänä, kun vaihtelee lajista toiseen.