😟Heelereillä esiintyy polviin liittyviä rakenteellisista ongelmia, patellaluksaatiota ja ristisidevaurioita. Toivottavasti nämä meidän pojat niiltä välttyvät, sillä olisi mukava, jos perheessä ei kaikilla olisi polvivaivoja. Meillä kun molemmilla Isännän kanssa on nivelrikkoa ja muuta vaivaa polvissa.
Minä sain tässä tällä viikolla huonoja uutisia omiin polviini liittyen. Vasemmassa polvessa kuluma on niin paha, että siellä luu hankaa luuta vasten ja lisäksi siellä on parikin irtopalasta kiusaa tekemässä. Ei mikään ihme, että sattuu. Joskus yöllä herään siihen, että olen onnistunut lukkiuttamaan polveni ja sen oikaisu on erittäin kivuliasta. Työterveyslääkäri lähetti ortopedille hoitoarviota varten. Kun sinne vastaanotolle menin, teki ortopedi asian hyvin selväksi. "Päivää, niin sulla on se vasen polvi kipeä. Tämä on selvä tapaus. Ei tässä ole muita vaihtoehtoja kuin keinonivelen laitto." Tämä kaikki minuutissa. Wau!
Vaan kyllä minä siellä vastaanotolla sellaiset 15 minuuttia kuitenkin vietin. Ortopedi kyseli tilannetietoja kuten miten paljon pystyn kävelemään ja kuinka usein syön särkylääkkeitä. Sanoin, että koiranomistajana sitä joutuu kävelemään ja että kyllä kivun kanssa oppii elämään. Kysyi sitten, että pystynkö kävelemään kilometrin verran. Minä siihen vähän närkästyneenä, että kyllä minä mökillä käyn koirien kanssa 2,5 - 3 kilometrinkin metsälenkkejä.
Nyt sitten odotetaan pääsyä HUS:n ortopedia yksikköön keinonivelharkintaan. Vielä ei siis ole varmaa, kelpuuttavatko minut operaatioon. Mietin, että mitä sitten, jos en pääsekään hoitoon. Miten näiden koirien kanssa sitten kulkee, jos kipu käy ylivoimaiseksi? Tai mitä, jos Isännän polvet hajoavat?
Tänään tehtiin kolmen kilometrin metsälenkki. Meillähän nämä maastot on yhtä nousua ja laskua ja kyllä tänään huomasin varovani erityisesti alamäissä kulkua. Minulla oli tänään lottovoitto eli Rapsu Riiviöheeleri liinan jatkeena. Rapsulla kun on energiaa juosta edestakaisin ja aina välillä ipana unohtaa olevansa liinan jatkeena. Tietysti oma vika, ettei ole tullut opetettua rauhallisesti kulkemista tai pysähtymistä käskystä. Tänään pääsin kuitenkin hienosti nappaamaan Rapsun pysähdyksiä. Nyt vaan sitten hiomaan Stop -käskyä. Onneksi Rapsu on nopea oppimaan!
Tässä pojat kuvattuna noin lenkin puolivälissä, kun Sakko kapusi kiven päälle ja Rapsu katsoi puuhaa kauempaa. Kuvassa näkyvät myös koirien liinat: Rapsulla oranssi ja Sakkolla musta.
Toivotaan, että meidän kaikkien polvet kestävät näitä metsälenkkejä jatkossakin.
Minä sain tässä tällä viikolla huonoja uutisia omiin polviini liittyen. Vasemmassa polvessa kuluma on niin paha, että siellä luu hankaa luuta vasten ja lisäksi siellä on parikin irtopalasta kiusaa tekemässä. Ei mikään ihme, että sattuu. Joskus yöllä herään siihen, että olen onnistunut lukkiuttamaan polveni ja sen oikaisu on erittäin kivuliasta. Työterveyslääkäri lähetti ortopedille hoitoarviota varten. Kun sinne vastaanotolle menin, teki ortopedi asian hyvin selväksi. "Päivää, niin sulla on se vasen polvi kipeä. Tämä on selvä tapaus. Ei tässä ole muita vaihtoehtoja kuin keinonivelen laitto." Tämä kaikki minuutissa. Wau!
Vaan kyllä minä siellä vastaanotolla sellaiset 15 minuuttia kuitenkin vietin. Ortopedi kyseli tilannetietoja kuten miten paljon pystyn kävelemään ja kuinka usein syön särkylääkkeitä. Sanoin, että koiranomistajana sitä joutuu kävelemään ja että kyllä kivun kanssa oppii elämään. Kysyi sitten, että pystynkö kävelemään kilometrin verran. Minä siihen vähän närkästyneenä, että kyllä minä mökillä käyn koirien kanssa 2,5 - 3 kilometrinkin metsälenkkejä.
Nyt sitten odotetaan pääsyä HUS:n ortopedia yksikköön keinonivelharkintaan. Vielä ei siis ole varmaa, kelpuuttavatko minut operaatioon. Mietin, että mitä sitten, jos en pääsekään hoitoon. Miten näiden koirien kanssa sitten kulkee, jos kipu käy ylivoimaiseksi? Tai mitä, jos Isännän polvet hajoavat?
Tänään tehtiin kolmen kilometrin metsälenkki. Meillähän nämä maastot on yhtä nousua ja laskua ja kyllä tänään huomasin varovani erityisesti alamäissä kulkua. Minulla oli tänään lottovoitto eli Rapsu Riiviöheeleri liinan jatkeena. Rapsulla kun on energiaa juosta edestakaisin ja aina välillä ipana unohtaa olevansa liinan jatkeena. Tietysti oma vika, ettei ole tullut opetettua rauhallisesti kulkemista tai pysähtymistä käskystä. Tänään pääsin kuitenkin hienosti nappaamaan Rapsun pysähdyksiä. Nyt vaan sitten hiomaan Stop -käskyä. Onneksi Rapsu on nopea oppimaan!
Tässä pojat kuvattuna noin lenkin puolivälissä, kun Sakko kapusi kiven päälle ja Rapsu katsoi puuhaa kauempaa. Kuvassa näkyvät myös koirien liinat: Rapsulla oranssi ja Sakkolla musta.
 |
| Pieni tauko paikallaan |
Heelerit on niiin ihania ja reippaita koiria. Meillä yksi sellainen pitää isäntäväen liikkeessä ja vaikka jalat ovat lyhyenpuoleiset, vauhtia riittää.
VastaaPoista