Isämies

Pennut 2 päivän ikäisinä. Kuva Marketta Lähdekorpi.

Miten tämä sitten näkyy meillä arjessa. Kuten arvata saattaa - ei mitenkään. Sakko on oma ihana itsensä. Pitää kakarakoiraa kurissa tarpeen tullen ja muutoin viettää hyvin herrasmiesmäistä elämää.

Itse odotan mielenkiinnolla, minkälaisia heelereitä noista pennuista kasvaa. On alkanut itseäni enemmän ja enemmän kiinnostaa jalostusvalinnat ja siksi olen visusti päättänyt, että ensin katsotaan, mitä noista pennuista tulee ennen kuin mahdollisiin uusiin "naisseikkailuihin" Sakkoa päästetään.  Ja voihan se olla, että tämä jäi ainutlaatuiseksi tapahtumaksi ja varmasti hyvä niinkin, koska näin pienessä rodussa pitäisi mahdollisimman laajasti käyttää uroksia.
Alkuvuosi on Sakkon kanssa keskitytty noseworkin harrastamiseen. Kerran viikossa käydään kurssilla Heiluvassa Hännässä. Nyt on hiottu ilmaisua ja yritetty keksiä, miten saataisiin toistoa. Oikeanlaista palkkiotakin on yritetty löytää. Etsintöjen väliseen palkkaukseen olen käyttänyt palloa, johon olen laittanut maksatahnaa nuoltavaksi. Se on toiminut todella hyvin. Löydön palkkioksi olen yrittänyt lelua, erilaisia nameja sekä sosiaalista palkkaa eli kehumista. Kouluttaja sanoi, että hänen silmiin Sakkon ryhtiin tulee ihan eri fiilis kun käytetään kehumista. Sakkon kanssa haaste on siinä, että tänään toimii nami, huomenna lelu ja leluistakin toimii vain jotkut. Parasta on "hengiltä ravistettavat" pienet pehmolelut. Tällä viikolla unohdin tsekata koulurepun ja vasta paikanpäällä huomasin, että siellä oli alkuviikon jäljiltä Rapsun lelu, joka ei siis ollenkaan kelvannut Sakkolle.

Kovin mielellään Sakko siellä kurssilla käy. Kun ryhdyn valmistelemaan koulutusnameja ja pakkaan koulureppua, alkaa Sakkon häntä heilua varsin terhakkaasti. Ja kun laitetaan valjaat ja lähdetään ovesta, osaa suunnistaa autohalliin eikä edes yritä ulko-ovesta ulos. Ja kun päästään Heiluvan Hännän parkkipaikalle, on kova kiire sisälle. Erittäin innokas oppilas siis.

Ilmaisuksi on ryhdytty hiomaan istumista. Tällä viikolla, kun osa kurssilaisista oli ennestään tuntemattomia, Sakko ei ollut oikein iskussa. Istumisen sijasta ilmaisi löydöt haukkumalla. Kouluttaja totesi, että varmasti seuraavalla kerralla menee taas paremmin, kun nyt tällä kerralla tottuu uusiin hajuihin.

Harmittavan vähän on ehditty kotona treenailemaan. Olen miettinyt, että miten saisin ryhtiä itseeni ja todennut, että bujoonhan sitä taas on palattava. Eli suunniteltava, mitä ja milloin treenataan ja sitten vain itseään niskasta kiinni. Kävin kuuntelemassa luennonkin uusista säännöistä, joten jos  kilpailemaan mielii Sakkon kanssa, niin "tarttis tehdä jotain". Kovasti houkuttelisi katsoa, olisiko tästä koirasta kisaamaan. Vielä on hiottavaa, malttia kasvatettavaksi ja emännälläkin paljon vielä oppimista koiran ohjaamisessa. Ei kiirettä kisaamaan - Sakkohan on vielä nuori mies.

😍 Pitänyt jo tovi kirjoittaa Sakkon päättyneistä poikamiespäivistä.  23.1.2020 syntyivät Bovenop Kenneliin Sakkon ja Chilin (Bovenop Yolanda Heeler) pennut: 2 urosta ja 2 narttua. Sakko on isämies! 😍