Siirry pääsisältöön

Heeleristi ja heelerinsä

Vuodenvaihteeseen luonnollisesti kuuluu Suomen Lancashire Heeler yhdistyksen sihteerinä pientä ylimääräistä puuhaa kuten vuoden 2018 toimintakertomuksen kokoaminen. Ensimmäinen vuosi sihteerinä ja tämä vuodenvaihde on opettanut paljon siitä, miten tämä homma olisi kannattanut hoitaa alusta alkaen. Niinpä otin itsestäni ihan semmoisen kunnon "niska-perse-otteen" ja lupasin itselleni, että olen tänä vuonna tämän asian suhteen paljon viisaampi. On tietysti eri asia, antavatko jatkaa sihteerinä. Hallituskautta ainakin on yksi vuosi jäljellä.

Mutta onpa tässä näitä yhdistyshommia puurtaessa tämä heeleristi lähes tulkoon unohtanut oman heelerinsä, vaikka niin piti kovasti harjoitella vuoden ensimmäistä näyttelyä varten. Niinhän se on, että lahjattomat harjoittelee, me emme enää, vaikka toisin oli reilu vuosi sitten.  Tasan vuosi sitten (14.1.2018) oltiin ekaa kertaa ikinä kehässä ja siitähän meillä on oikein kauhistuksen kamala videokin yhdessä blogipostauksessa. Paljon on vuodessa oma itsetunto kohentunut eikä kehään meneminen oikeastaan pelota, mutta edelleen huolestuttaa, että minä esittäjänä saan Sakkon näyttämään jotenkin huonommalta kuin hän kaikessa upeudessaan on.

Sakkon velipojat pärjäsivät hienosti omissa vuoden aloittavissa näyttelyissään eilen 13.1.2019. Hero, Pinpoint All-Terrain, Kajaanissa NUO ERI1 PU2 VARA-SERT ja Tico, Pinpoint Artico, Lahdessa NUO ERI1. Hienoa veljiä! Toivottavasti voitaisiin iloita itsekin ERIstä ensi viikonloppuna. Kasvattajan ohje on, että "menet sinne kehään ajatellen, että juuri sinun koirasi on se paras koira". Sillä mennään.

Mutta kyllä mekin jotain on harjoiteltu. Joku luuli, kun jaoin kuvan Facebookissa, että koiratanssia, mutta ei - piti vain kokeilla, että pysyykö Sakko kyydissä selän päällä, jos lähden konttaamaan. Ryömintävauhtia mentiin, mutta kyydissä pysyi. Videota ei onneksi ole, on vain kuvia.





Kommentit