Kohti vuotta 2019

Väkersin jonkinlaisen koosteen Sakkon vuodesta 2018. Itselleni armollisena pidin näyttelyistä otetut videon pätkät lyhyinä tai tyydyin pelkkiin kuviin. Väittävät, ettei kukaan katso esittäjää - koira on pääosassa. Itse ainakin näistä videoista sielu särkyy, kun huomaa aina vaan kulkevansa kumarassa tai lompsivansa miten sattuu. Siihenhän on kyllä syynsä eli nämä meikäläisen jalkavaivat. Polvet eivät ole priimaa kummassakaan jalassa ja vasemman jalan nilkka on ihan toivoton ja sen takia kävelenkin niin hassusti. Siitä minulta useasti kysytään eli sen kyllä muutkin huomaa.

Sakkon video löytyy siis Youtubesta. Teinkin sellaisen lupauksen itselleni, että julkaisen Sakkon Youtube kanavalla hippasen aiempaa enemmän ja työstetympää materiaalia tänä vuonna. Siinä siis yksi tavoite tälle vuodelle.

Näyttelyitä on tiedossa, sen voin luvata. Kasvattaja aina välilä puhuu (tai uneksii) Sakkon valioittamisesta. Kolme sertiä olisi siis näyttelyistä saatava. Mutta enpä kuitenkaan laita tälle vuodelle vielä sitä tavoitetta. Meillä on vielä niin paljon tehtävää ihan peruskontaktin hallinnassakin, että suotuisiin askelmerkkeihin ja seisotusasentoihin ei voida vielä paukkuja pistää. 

Tätä pohdinkin jo kasvattajan fb-ryhmässä: kuinka paljon tähän kannattaa panostaa, pitäisikö optimoida näyttelykäynnit vai antaisiko virran vaan viedä mukanaan. Ensimmäinen kehä Sakkolla ja minulla jo 20.1.2019 Turussa. Paitsi saan puhuttua Sakkon kasvattajan tai emän omistajan nuorta herraa esittelemään. 

 

Mitä muuta voin luvata tälle vuodelle? Ehkä itselleni enemmän Sakkon kanssa lenkkeilyä. Tänään jo kaksi lenkkiä: toinen yhdessä Isännän kanssa möksällä ja toinen täällä kaupungissa. Yhteensä melkein 1,5 tuntia ja neljä kilometriä. Ei huono alku ollenkaan! Keli oli tänään todella kurja. Onneksi minulla on nuo IceBugit sekä möksällä että kaupungissa. Ja säähän on vaatetus kysymys. Koiran omistajan vaatekaapista pitää kyllä löytyä vaatteet niin auringonpaisteeseen, vesisateeseen kuin lumimyräkkäänkin. Ja kengillä on väliä. Jos olisi ollut nastakengät jalassa maaliskuussa 2015 ei olisi luultavasti sitä kaatumistakaan, joka tuon vasemman nilkan pilasi. 

Järven jäällä oli muuten runsaasti vettä. Se on harmi, sillä viime talvena kävimme tosi paljon kävelemässä järven jäällä. Metsässä kun voi kävellä vuodet ympäriinsä mutta järven jäällä vain talvella. Tuli viime talvena käveltyä läheiseen pikkusaareen sekä kierrettyä rantoja tutustuen lisää möksäseutuun. Täytyy toivoa, että tulisi kunnon pakkaset ja jäälle pääsisi. 

Tälle vuodelle edelleen toivoisin, että löytäisin jonkun ihanteellisen ratkaisun työtilanteeseeni. Nykyinen työ vaatii välillä lähes viikottaista matkustamista ja päivät venyvät muutenkin niin kovin helposti, kun pelkkä töihin kulkeminenkin vie reilun tunnin. Voin luvata vain sen, että mietin mitä ja missä haluan tehdä. Päivien pituuteen silloin, kun ei tarvitse matkustaa, pitäisi minun pystyä vaikuttamaan. Joitain asioita ei ehkä tarvitse tehdä, tai tehdä itse, ja joitain asioita voisi ehkä tehdä myös "vähemmän" - minä kun tuppaan jäämään viimeistelemään eikä mikään meinaa täyttää omia laatuvaatimuksia. Elämä on valintoja ja minun on syytä omia valintojani jälleen kerran pohtia. 

Toiveissa tälle vuodelle on Sakkon kanssa joku hajuun liittyvä harrastus. Jos ei muuta, niin vähintään sitä sienikoira unelmaa työstetään kesällä. Haaveilen siitä, että joko itse pystyisin tai saisin Isännän innostumaan viemään Sakkon Nosework harjoituksiin. Sitä tosin voi harrastaa omin avuin ja niin ollaan tehtykin, mutta ehkä siihen tulisi toisenlaista kipinää, jos harjoiteltaisiin porukassa ja enemmän "tosissaan". Myös Etsijäkoira tai vastaava kiinnostaisi, mutta siinä taitaa tulla vastaan juuri tuo edellä mainittu työn tuoma ajallinen haaste. 

Ja sitten vielä se yksi haave tälle vuodelle: Rapsutus! Niin kovasti toivoisin, että löytyisi sopiva heeler urospentu sopivalta kasvattajalta vielä tänä vuonna. Ja kun tämmönen sananikkari-hörhöilijä olen, niin pennulle on jo nimikin mietittynä: Rapsu.