Vain lahjattomat harjoittelee

Kasvattaja järjesti näyttelytreenit viime lauantaina. Vaikka ei mitään näyttelyuraa suunnitellakaan, niin oli mukava silti päästä edes vähän harjoittelemaan. Lahjattomia kun ollaan. :)

Vaikka vietin puolikkaan päivän messukeskuksessa katsellen heelereiden kehäsuorituksia, niin ei minulla mitään hajua ollut, mitä pitäisi tehdä. Tai no - ehkä pieni aavistus, mutta miten se tehtäisiin - se oli ja on vieläkin vähän mysteeri.

Aivan liikaa muistettavia asioita. Koiran pitää kulkea minun vasemmalla puolella. Okei - luulisi sen olevan helppoa. Jos vaan muistaisi, kumpi vasen. Kaulain pitää asettaa siten, että se luistaa, ei kiristä. Vähän sama kuin sanoisi ummikkosoutajalle: älä huopaa vaan souda. Joskus pitää olla lyhyt talutin, joskus vähän pidempi, milloin taas pitää kiristää ja milloin löysätä. VOI APUA!

Niinkään yksinkertainen asia ei ollut tullut mieleen, että olisin Sakkolle opettanut "hampaat", kun haluan katsoa hänen hampaitaan. Ei varmaan tarvitsisi olla ollenkaan niin huolissaan, jääkö tuomarille sormet ehjiksi sen jälkeen, kun yrittää katsoa pojan suuhun. Kasvattajalta tämä onnistui ja kaikki sormetkin on tallella. Alla olevasta kuvasta saattaa myös saada vähän toisenlaisen käsityksen tilanteesta, mutta kyllä se melko sutjakkaasti sujui. Tai no, kangerrellen, mutta hampaat on nähty.

Näytäs nyt ne hampaat

Hienoa oli, että Sakko ei pelännyt seistä pöydällä. Itseäni nyt jälkikäteen huvittaa tätä kuvaa katsoessani, että laitoin päälleni punaisen t-paidan, jotta musta koira erottuisi edukseen. Näin luki kasvattajan laatimassa muistilistassa. Mutta muistinko ottaa päällä olevan mustan hupparin pois? No en muistanut. Eikä sitä tainnut muistilistassa lukeakaan.

Hienosti seistään pöydällä 

Mutta huomaan kyllä jotain tapahtuneen siellä messarikehän laidalla. Katsoin tätä alla olevaa Tuomon ottamaa kuvaa ja totesin: takajaloista puuttuu kulmaukset. Varsin suorin jaloin Sakko tuossa seistä törröttää. 

Sivuprofiili. Kuva Tuomo Hyvönen. 

Suora lainaus rotumääritelmän tulkinnasta: Takaraajat - Polvet: Hyvin kulmautuneet. 

Mitähän muuta tässä oppii ajanmittaan tuota rotumääritelmän tulkintaa lukemalla ja koiraa tuijottamalla.

Pitää palata näihin pohdintoihin vielä myöhemmin. Mutta kotona on tänään ja eilen harjoiteltu seisomista. Sakko nimittäin ei ollut lauantaina ollenkaan muistavinaan, mikä se semmoinen käsky on. Kasvattaja ihan ymmärrettävästi epäili, että tietääköhän Sakko mitä odotetaan. Jännä juttu, että eilen ja tänään taas ymmärsi. Ihan kuin pientä ilkikurisuutta nuoren herran mielessä.

Mutta mikään ei ole niin julmaa kuin nähdä videolta, kuinka huonosti minulla tämä harjoitus meni. En todellakaan halua tuollaista emäntää Sakkon kanssa kehään. Lampsii kuin maatalon emäntä (tähän kasvattaja kaukaa viisaana viittasi jo kerran Pinpoint treffien kuvateksteissä) ja kyllä se on koira kun vie, ei emäntä. Vaikka tekee kipeää, niin tuota omaa olemusta on tarkkailtava parikin kertaa videolta ja uskottava, että "jottain tarttis tehdä". Missä on ryhti ja ylpeys omasta koirasta? Herran jumala - mitään noin kamalaa en uskonut tuosta illasta jäävän todistusaineistoksi.

Edit:

Kasvattaja toimitti paremman valokuvan hampaiden katsastuksesta. Kuva Tuomo Hyvönen.