Ihmiset - sittenkin kivoja

😗 Rapsu on alkanut suhtautua avoimemmin ihmisiin. Käy jo itse tervehtimässä ja ottaa kontaktia vieraisiinkin ihmisiin. Ei edelleenkään ole Sakkon kaltainen "suuri ihmistenrakastaja", mutta aivan huimaa edistymistä on tapahtunut viime kuukausina.

Miten tähän on päästy? Todennäköisesti se, ettei Rapsua pakotettu kontaktiin vieraiden ihmisten kanssa vaan on itse saanut päättää, koska tekee tuttavuutta, on edesauttanut. Kun Rapsu on itse saanut valita koska ja kenen kanssa ottaa kontaktia, on useammista ihmisistä tullut mielenkiintoisia. Ja kun ihmiset eivät tee mitään väkisin, on ne kivoja.

Itseä alkaa jännittää kahden kuukauden kuluttua edessä oleva terveys- ja silmätarkastus ja rokotus. Miten saan Rapsun toimimaan siinä tilanteessa ja onko edessä kuonokopan käyttö? Kuonokoppaa on jo harjoiteltu jonkin verran, mutta ei riittävästi. Lisäksi pitäisi saada lisätä pöytäharjoittelua ja sitä, että muu kuin oma väki koskettelee koiraa. Aina sitä huomaa olevansa liian laiska harjoittelemaan näitä tärkeitä tilanteita varten.

Emännällä varsin tuima ilme

Rapsun kanssa pitää pöydällä olla erityisen varovainen, koska marakattigeenit houkuttavat häntä hyppäämään. Ja jotenkin tuntuu, ettei koiraparalla ole mitään käsitystä korkeudesta ja sen mahdollisista vaikutuksista alastuloon. Ja kun on vielä ketterä kuin kissa niin saa todella olla tarkkana. Se mikä ei tuossa kuvassa näy, on minun tiukka ote kaulapannasta.