Koulukuulumisia

Kahden koiran talous toimii melkeinpä paremmin kuin uskalsin odottaa. Me ihmiset pääsemme paljon vähemmillä puremilla, kun Rapsu riehuu pääasiassa Sakkon kanssa. Välillä tekee ihan pahaa, kun Rapsu roikkuu Sakkon poskissa tai hännässä. Toisinaan ärisevät niin, että heikompaa hirvittää kuunnella vieressä ja sitten hetken päästä saattavat nukkua kylki kyljessä Sakkon kevythäkissä. Sakko on hämmästyttänyt meitä useasti. Sietää melko paljon ennen kuin ärähtää niin että pentu kiljahtaa. Ja sitten taas toisaalta voi joskus ihan huvikseen vähän muljuuttaa pentua, mutta ei koskaan niin, että oltaisiin oltu erityisen huolissamme.

Oksia riittää pihalla vaikka kuinka
mutta sama pitää olla!

Rapsu on kovin erilainen luonteeltaan kuin Sakko. Periksiantamattomuus on pojille yhteistä. Mutta eroja löytyy:

• Rapsu ei mene vierasta ihmistä vastaan vaan aina ensin katsoo kauempaa. Sakko - no - rakastaa kaikkia ihmisiä ja on aina menossa. 
• Sakkon kanssa kontaktia harjoitellaan vieläkin. Rapsu ottaa kontaktia kuin vanha tekijä. 
• Sakkon kanssa rauhoittumista harjoiteltiin ja harjoiteltiin ja harjoitellaan edelleen. Rapsun kanssa on päin vastoin. Kun piti kurssilla harjoitella kohteesta luopumista, Rapsu pisti lattialle maate ja rauhoittui siihen. No, mitäpä siinä - sitten palkattiin rauhoittumisesta. Harjoitellaan sitä jättämistä toinen kerta. 

Tosiaan, Rapsun kanssa ollaan nyt käyty pentukurssilla. Vielä on yksi kerta jäljellä. Toistaiseksi on harjoiteltu kontaktia, jättämistä ja rauhoittumista. Ruoka on haastellinen jätettävä tälle varsin ahneelle (ja isokokoiselle) pennulle, mutta kun sinnikkäästi harjoiteltiin, niin alkoi sujumaan.  En ole vielä saanut siirretyksi mihinkään muuhun tuota jättämistä, ja sitä pitäisi harjoitella lisää. 

Ilmoittauduin Rapsun kanssa myös "jatkokurssille" eli Pentujen arkitottelevaisuus kurssille. Sakkonkin kanssa se käytiin ja vaikka Rapsun kanssa sujuu paremmin, niin haluan edelleen vahvistaa omia taitojani. Olenkin saanut mukavasti palautetta siitä, että vihdoinkin alkaa palkitsemisen ajoitus olla kohdillaan. 

Sakkonkin kanssa ilmoittauduin "Kontakti kuntoon" -kurssille.  Mä niin harmittelen, ettei tullut silloin Sakkon pentuaikana enemmän pistettyä paukkuja tuohon kontaktiin. Tampereella kun kävin pyörähtämässä Sakkon kanssa tuossa 4.5. niin en saanut Sakkoa raville en sitten millään. Ja muutenkin Sakko oli niin ärrin murrin, että ajattelin, että saadaan vielä lähtö kehästä EVA:n kera. Onneksi tuomari oli mukava todeten, että ymmärräthän sinä, että sulla on erinomainen koira, mutta kun et saa sitä raviin, niin en voi antaa sulle SA:ta. Ei kai toinen ravaa, kun minä olin sille ihan ilmaa ja sitä kiinnosti kaikki muut koirat ja ihmiset ja hajut, ja niiden peräänhän pääsee parhaiten laukalla. Huoh! Seuraava näyttely kesäkuun lopussa ja silloin pitää itse olla esittämässä. Ensimmäistä kertaa AVO luokassa heelereiden erikoisnäyttelyssä. Odotukset eivät ole korkealla! 

Lähdin myös selvittelemään, pääsisinkö Miira Hellstenin Nosework kausiryhmään. Olemme käyneet kaikki kurssimme tuolla Heiluvassa Hännässä ja jotenkin koen sen omakseni. Jos ei sieltä löydy tilaa, niin pitää katsoa, mitä olisi muualla tarjolla. Tätä vartenhan mä sitä työtä vaihdoin, että ehdin koirien kanssa harrastamaan. 

Rapsun tulevaisuutta en ole sen enempää vielä miettinyt. Näyttelyissä toki tullaan ainakin muutaman kerran käymään. Ehkä Rapsun kanssa voisi kokeilla Rally-Tokoa, kun se kiinnostaa minua, mutten usko saavani Sakkosta siihen itselleni kaveria. Sakko vaan on enemmän "nenäkoira"! Siitä tulikin mieleen, että pitää muistaa tuoda hajuharjoittelutarvikkeet takaisin möksälle tulevia kanttarelli-harjoituksia varten. 

Pääsispäs eläkkeelle niin olisi aikaa kokeilla kaikkia juttuja. Nyt työ haittaa harrastuksia. Täällä möksällä olisi niin kiva elää ja olla mukavuuksien puutteesta huolimatta. Sakkoakaan ei tahdo sisälle saada, kun viihtyy pihalla ihan omissa oloissaan.