Kaikenlaista tämä koiraihmisyys todellakin aiheuttaa. Käytiin Sakkon kanssa eläinlääkärissä otattamassa poskisolunäyte MyDogDNA tutkimusta varten.
Mietin kyllä, että mikä saa tavallisen koiranomistajan iskemään rahaa tämmöiseenkin. Osittain varmaan kyse on siitä, että haluan varmistaa kaikin tavoin, voidaanko Sakkoa käyttää jalostukseen. Osittain kyse on uteliaisuudesta. Ja sitten lopulta varmasti kyse on siitä, että koska voin. Minulla on paha tapa innostua asioista ja vaikkei tulokset tulekaan varmaan kertomaan minulle itselleni mitään heti kättelyssä, toivon, että voin niiden avulla taas oppia jotain uutta. Harmi vaan, että tuloksia joutuu odottamaan 4-6 viikkoa.
😇😇😇😇😇😇😇😇😇😇😇😇😇😇😇😇😇😇😇😇
Olen ollut tämän viikon sairauslomalla käteni takia. Yhtä äkkiä sain torstaina päähäni, että lähdetäänpäs näyttelyharjoituksiin ShowHau Centeriin Vantaalle. (Luin muuten juuri hetki sitten, että ko. yritys oli haettu tänään konkurssiin.) Enpä tiedä, oliko se sittenkään järkevä veto. Sakko kun on varsin kärsimätön kaveri ja keskittymiskyky ei tahdo riittää pitkiin treeneihin. Tunnin harkat oli siis tosi pitkät Sakkolle enkä hoksannut, ettei kukaan olisi estänyt minua lähtemästä Sakkon kanssa pois siinä kohtaa, kun nuoren herran kärsimättömyys muuttui ärhentelyksi.
Harkoissa tapahtui jotain sellaista mitä ei ole koskaan ennen tapahtunut. Ärähdys toiselle henkilölle!
Jälkikäteen mietin, miksi en yksinkertaisesti todennut siinä reilun puolen tunnin kohdalla, että voimme lähteä kotiin. Olimme saaneet onnistuneita kävelyjä kehässä, olimme olleet onnistuneesti kehän laidalla häiriönä toisille koirille ilman että Sakko oli häiriintynyt kehää kiertävistä koirista. Olimme harjoitelleet seisomista peilin edessä ja meitä oli ohjeistettu, miten kannattaisi esittää Sakko parhaiten. Olimme olleet pöydällä - kahteen otteeseen - ja vaikka Sakko selvästi jännitti hampaiden tutkimista, ei siinäkään ollut ongelmia. Sanoinkin, että jännitys varmasti johtui edellisen päivän poskisolunäytteen ottaamisesta.
Olimme harjoittelemassa suoraan kävelyä, kun tämä mainitsemani ärähdys tapahtui. Olimme jo kertaalleen menneet hienosti kohti peiliä ja takaisin. Harjoituksia vetävä nuori poika tuli korjaamaan Sakkon näyttelyhihnaa parempaan asentoon ja Sakko ärähti. Ei tehnyt mitään, vain ärähti. Mutta itse kyllä säikähdin ja sanoinkin ääneen, että nuoren herran näyttelyura saattaa katketa yhteen sertiin, jos tämmöistä alkaa tulemaan.
Ja mitä teen minä? En ymmärtänyt vielä silloinkaan, että nyt olisi hyvä hetki lähteä kotiin. Vielä jäin paikalle, vaikka loppuaika menikin sitten enemmän tai vähemmän posket punaisena sekä häpeästä että Sakkon rauhoittamisesta. Siinäkin sain ihanasti tukea ohjaajalta. Hän jo heti harjoitusten alussa kiersi jokaisen koirakon ja kysyi, onko mitä odotuksia tai haasteita. Minä kerroin meidän haasteista eli Sakkon kärsimättömyydestä ja ärhentelystä, jota esiintyy, kun Sakko pitkästyy. Ohjaaja neuvoi, miten koiran silittäminen rinnasta ja tarvittaessa pieni ote rintanahasta voi auttaa koiraa rauhoittumaan. Ja kun Sakko sitten osoitti kärsivällisyytensä loppuneen, ohjaaja vain huikkasi minulle "muista - rinta".
Näillä eväillä siis kohti Lahden KV Koiranäyttelyä, jonne on ilmoittautunut 16 heeleriä. Toivottavasti kasvattaja-Pia tulee mukaan. Vähän häntä jo yritin houkutella "mulla olisi sulle hyvä koira esittää" 😍
Sakkon mielestä poskien harjaaminen ei ollut erityisen kivaa. Pieni video saatiin otettua viimeisimmän eli kolmannen harjan näytteenotosta. Voisin kyllä kuvitella, etten itsekään välttämättä pitäisi moisesta poskien harjaamisesta.MyDogDNA® on helppokäyttöinen koirien DNA-testauspalvelu, jonka avulla saat tietoa siitä, mitä koirasi kantaa perimässään. Testi voidaan tehdä kaikenlaisille ja -rotuisille koirille, myös sekarotuisille, koiran ikää tai kokoa katsomatta.MyDogDNA® sisältää perimänlaajuisen analyysin, joka antaa tietoa ja testituloksia monenlaisille periytyville ominaisuuksille. Kaikki saadut DNA-testitulokset raportoidaan kätevästi verkossa omalle käyttäjätilillesi suojattuun MyDogDNA® -tietokantaan.
Mietin kyllä, että mikä saa tavallisen koiranomistajan iskemään rahaa tämmöiseenkin. Osittain varmaan kyse on siitä, että haluan varmistaa kaikin tavoin, voidaanko Sakkoa käyttää jalostukseen. Osittain kyse on uteliaisuudesta. Ja sitten lopulta varmasti kyse on siitä, että koska voin. Minulla on paha tapa innostua asioista ja vaikkei tulokset tulekaan varmaan kertomaan minulle itselleni mitään heti kättelyssä, toivon, että voin niiden avulla taas oppia jotain uutta. Harmi vaan, että tuloksia joutuu odottamaan 4-6 viikkoa.
😇😇😇😇😇😇😇😇😇😇😇😇😇😇😇😇😇😇😇😇
Olen ollut tämän viikon sairauslomalla käteni takia. Yhtä äkkiä sain torstaina päähäni, että lähdetäänpäs näyttelyharjoituksiin ShowHau Centeriin Vantaalle. (Luin muuten juuri hetki sitten, että ko. yritys oli haettu tänään konkurssiin.) Enpä tiedä, oliko se sittenkään järkevä veto. Sakko kun on varsin kärsimätön kaveri ja keskittymiskyky ei tahdo riittää pitkiin treeneihin. Tunnin harkat oli siis tosi pitkät Sakkolle enkä hoksannut, ettei kukaan olisi estänyt minua lähtemästä Sakkon kanssa pois siinä kohtaa, kun nuoren herran kärsimättömyys muuttui ärhentelyksi.
Harkoissa tapahtui jotain sellaista mitä ei ole koskaan ennen tapahtunut. Ärähdys toiselle henkilölle!
Jälkikäteen mietin, miksi en yksinkertaisesti todennut siinä reilun puolen tunnin kohdalla, että voimme lähteä kotiin. Olimme saaneet onnistuneita kävelyjä kehässä, olimme olleet onnistuneesti kehän laidalla häiriönä toisille koirille ilman että Sakko oli häiriintynyt kehää kiertävistä koirista. Olimme harjoitelleet seisomista peilin edessä ja meitä oli ohjeistettu, miten kannattaisi esittää Sakko parhaiten. Olimme olleet pöydällä - kahteen otteeseen - ja vaikka Sakko selvästi jännitti hampaiden tutkimista, ei siinäkään ollut ongelmia. Sanoinkin, että jännitys varmasti johtui edellisen päivän poskisolunäytteen ottaamisesta.
Olimme harjoittelemassa suoraan kävelyä, kun tämä mainitsemani ärähdys tapahtui. Olimme jo kertaalleen menneet hienosti kohti peiliä ja takaisin. Harjoituksia vetävä nuori poika tuli korjaamaan Sakkon näyttelyhihnaa parempaan asentoon ja Sakko ärähti. Ei tehnyt mitään, vain ärähti. Mutta itse kyllä säikähdin ja sanoinkin ääneen, että nuoren herran näyttelyura saattaa katketa yhteen sertiin, jos tämmöistä alkaa tulemaan.
Ja mitä teen minä? En ymmärtänyt vielä silloinkaan, että nyt olisi hyvä hetki lähteä kotiin. Vielä jäin paikalle, vaikka loppuaika menikin sitten enemmän tai vähemmän posket punaisena sekä häpeästä että Sakkon rauhoittamisesta. Siinäkin sain ihanasti tukea ohjaajalta. Hän jo heti harjoitusten alussa kiersi jokaisen koirakon ja kysyi, onko mitä odotuksia tai haasteita. Minä kerroin meidän haasteista eli Sakkon kärsimättömyydestä ja ärhentelystä, jota esiintyy, kun Sakko pitkästyy. Ohjaaja neuvoi, miten koiran silittäminen rinnasta ja tarvittaessa pieni ote rintanahasta voi auttaa koiraa rauhoittumaan. Ja kun Sakko sitten osoitti kärsivällisyytensä loppuneen, ohjaaja vain huikkasi minulle "muista - rinta".
Näillä eväillä siis kohti Lahden KV Koiranäyttelyä, jonne on ilmoittautunut 16 heeleriä. Toivottavasti kasvattaja-Pia tulee mukaan. Vähän häntä jo yritin houkutella "mulla olisi sulle hyvä koira esittää" 😍
 |
| Lahden KV Näyttely aikataulu |
Kommentit
Lähetä kommentti