Kaikenlaista outoa sattuu, kun 50+ naisihminen ottaa koiran "vain seuraksi".
Aktivistihörhönä änkesin heti mukaan SLHY:n hallitukseen ja otin vielä sihteerin pestin hoidettavaksi. Vapaaehtoisesti! Monet työkaverit pitävät minua jo sen takia ihan "omituisena koiraihmisenä".
Muutaman näyttelykerran jälkeen sitä huomaa hurahtaneensa näyttelyihin. Ensin vähän niin kuin hymyillen tuli puhuttua Sakkon valioittamisesta. Nyt, kun ensimmäinen SERT on plakkarissa - kiitos Jaanan, joka esitti Sakkon Turku Top Dog Show:ssa 20.1.2019 - on sanottava ääneen, että kyllä ne kaksi muutakin sertiä vielä haetaan ja tehdään Sakkosta Suomen Muotovalio.
Ensin sitä vain oli tyytyväinen, kun oli saanut itselleen koiran. Rotu oli täysin tuntematon, mutta eipä ole enää. Saatan tuntikausia viettää koneen ääressä tutustuen rotuun. Rotumääritelmästä on tullut samanlainen raamattu kuin eräästä työhön liittyvästä kirjasta. Olen kahlannut läpi MH-luonnekuvausten ja luonnetestien tuloksia yrittäen ymmärtää, kuinka hyvin tulokset vastaavat rodun ihanneprofiileja. Olen lukenut uudestaan ja uudestaan heelereiden jalostuksen tavoiteohjelmaa.
Olen jopa ruvennut katsomaan toisia heelereitä "sillä silmällä" pohtien, onko kyseinen yksilö rotunsa erinomainen edustaja.
Mutta nyt uskon astuneeni viimeisen rajan yli. Vai onko vielä muitakin rajoja ylitettäväksi? Sakkoa on nyt muutamaan otteeseen kysytty jalostuskäyttöön. Ja mitä tuumaan minä. En halua antaa näin nuorta koiraa ilman mitään luonnenäyttöä tuohon käyttöön. Ja mikä vielä pahinta: en halua antaa kenelle tahansa nartulle.
MITÄ MINULLE ON TAPAHTUNUT? Olen saavuttanut ihan uuden koiraihmisyyden tason, johon en koskaan uskonut yltäväni.
Aktivistihörhönä änkesin heti mukaan SLHY:n hallitukseen ja otin vielä sihteerin pestin hoidettavaksi. Vapaaehtoisesti! Monet työkaverit pitävät minua jo sen takia ihan "omituisena koiraihmisenä".
Muutaman näyttelykerran jälkeen sitä huomaa hurahtaneensa näyttelyihin. Ensin vähän niin kuin hymyillen tuli puhuttua Sakkon valioittamisesta. Nyt, kun ensimmäinen SERT on plakkarissa - kiitos Jaanan, joka esitti Sakkon Turku Top Dog Show:ssa 20.1.2019 - on sanottava ääneen, että kyllä ne kaksi muutakin sertiä vielä haetaan ja tehdään Sakkosta Suomen Muotovalio.
 |
| Jaana ja Sakko tositoimissa |
Ensin sitä vain oli tyytyväinen, kun oli saanut itselleen koiran. Rotu oli täysin tuntematon, mutta eipä ole enää. Saatan tuntikausia viettää koneen ääressä tutustuen rotuun. Rotumääritelmästä on tullut samanlainen raamattu kuin eräästä työhön liittyvästä kirjasta. Olen kahlannut läpi MH-luonnekuvausten ja luonnetestien tuloksia yrittäen ymmärtää, kuinka hyvin tulokset vastaavat rodun ihanneprofiileja. Olen lukenut uudestaan ja uudestaan heelereiden jalostuksen tavoiteohjelmaa.
Olen jopa ruvennut katsomaan toisia heelereitä "sillä silmällä" pohtien, onko kyseinen yksilö rotunsa erinomainen edustaja.
ERINOMAINEN voidaan antaa koiralle, joka on hyvin lähellä rotumääritelmän ihannetta, joka esitetään erinomaisessa kunnossa, jolla tasapainoinen luonne, joka on korkealuokkainen ja joka on olemukseltaan erinomainen. Sen ulkomuodolliset ansiot ovat suuret ja virheet vähäiset ja sen tulee omata sukupuolelleen tyypilliset piirteet.Itseäni harmittaa, että niin hieno koira kuin Sakko onkin, on sillä puutteelliset kulmaukset takana. Silti on saatu noita ERI-lausuntoja sekä yksi SERT ja yksi VARA-SERT näyttelyistä. Kukaan ei ole täydellinen. Ei kukaan.
Mutta nyt uskon astuneeni viimeisen rajan yli. Vai onko vielä muitakin rajoja ylitettäväksi? Sakkoa on nyt muutamaan otteeseen kysytty jalostuskäyttöön. Ja mitä tuumaan minä. En halua antaa näin nuorta koiraa ilman mitään luonnenäyttöä tuohon käyttöön. Ja mikä vielä pahinta: en halua antaa kenelle tahansa nartulle.
MITÄ MINULLE ON TAPAHTUNUT? Olen saavuttanut ihan uuden koiraihmisyyden tason, johon en koskaan uskonut yltäväni.
Kommentit
Lähetä kommentti