😁 Koirien harrastukset käynnistyvät taas koronahiljaisuuden jälkeen. Suorastaan pakko siis lähteä takaisin kaupunkiin koirien kanssa.
Nyt on varsin aktiiviset 8 viikkoa edessä. Neljänä maanantaina Rapsun kanssa koirakansalaisen kausiryhmää sekä Sakkon kanssa kahdeksana tiistaina Rally-Tokon jatkokurssia ja viitenä keskiviikkonan Noseworkin jatkokurssia. Saa nähdä, miten jaksetaan. Rapsun kanssa ei epäilystäkään, etteikö pärjäisi ja jaksaisi. Jos olisin ennen koronaa tiennyt, minkälainen kevät on edessä, olisinkin ehkä Rapsulle ostanut erilaisia kursseja, joiden merkeissä voitaisiin nyt purkaa nuoren herran energiaa. Sakkon kurssit taas alunperin oli tarkoitus olla maanantaisin ja keskiviikkoisin, jolloin meille olisi jäänyt yksi lepopäivä.
Nosework on se laji, josta ajattelin tehdä minun ja Sakkon lajin, mutta Rally-Tokoa halusin jatkaa, koska koin, että sillä saimme jo peruskurssilla meidän kontaktia parannettua. Itse asiassa olen ajatellut, että syksyllä voisin yrittää päästä Rapsun kanssa Rally-Toko kurssille. Rapsu toisaalta olisi kuin tehty agilityyn, mutta minusta ei siihen ole. Rupeaa nyt nämä harrastukset loksahtelemaan paikalleen. Koiranäyttelyiden osalta tämä kevät on avannut silmät. Rahaa ja hermoja on säästynyt, kun ei ole tarvinnut miettiä, mihin näyttelyyn menisi. Sakkon kanssa voidaan käydä vielä muutaman kerran, jos vaikka se puuttuva serti saataisiin, mutta Rapsun kanssa jätän suosiolla väliin.
Rapsun kanssa on jo suosiolla luovuttu pöytäharjoittelusta, sillä varsin erilainen käsitys meillä onkin pöytäkäytöksestä. Marakattigeenien avulla kaveri kapuaa milloin millekin pöydälle, mutta näyttelypöydällä käytös muuttuu heti. Ja juuri eilen lenkillä katselin Rapsun ravia. Tai oikeastaan sen puutetta. Joten annetaan pojan kasvaa rauhassa ja katsotaan, josko sitten joskus tulevaisuudessa käyttäisin jossain Helkkarissa.
Asteittainen paluu arkee siis alkaa. Kaupungissa emme silti aio aikaa viettää yhtään sen enempää kuin on tarpeen. Koirat saavat opetella takaisin kaupunkielämään asteittain ja pääsevät sitten loppuviikoksi rentoutumaan möksälle. Hieman jännittää, miten paluu arkeen sujuu. Isännän arvaus oli, että koska eivät pääse pihalla juoksemaan aamusta iltaan, pistävät päänsä useammin "tyynyyn". Toki lämmin kevätsää mahdollistaa koirien pitämisen terassilla, mutta siitä naapurit tuskin pitävät. Talon lapsetkin ovat varmasti pihalla ja odotettavissa on, että koirat riehaantuvat pihan äänistä ja varmasti osa lapsista on unohtanut antamamme ohjeen olla häiritsemättä koiria roikkumalla terassin reunalla.
Mutta oikeastaan kiva, että kurssit taas jatkuvat. Saan ryhtiä näihin koulutuspuuhiin, kun nyt se on ollut hyvin satunnaista ja varsin sekavaa. Tekee itselle hyvää, kun joku muu vierestä seuraa ja ohjaa minua ohjaamaan koiraa. Siksi minä näistä kursseista maksan itseni kipeäksi.
Nyt on varsin aktiiviset 8 viikkoa edessä. Neljänä maanantaina Rapsun kanssa koirakansalaisen kausiryhmää sekä Sakkon kanssa kahdeksana tiistaina Rally-Tokon jatkokurssia ja viitenä keskiviikkonan Noseworkin jatkokurssia. Saa nähdä, miten jaksetaan. Rapsun kanssa ei epäilystäkään, etteikö pärjäisi ja jaksaisi. Jos olisin ennen koronaa tiennyt, minkälainen kevät on edessä, olisinkin ehkä Rapsulle ostanut erilaisia kursseja, joiden merkeissä voitaisiin nyt purkaa nuoren herran energiaa. Sakkon kurssit taas alunperin oli tarkoitus olla maanantaisin ja keskiviikkoisin, jolloin meille olisi jäänyt yksi lepopäivä.
Nosework on se laji, josta ajattelin tehdä minun ja Sakkon lajin, mutta Rally-Tokoa halusin jatkaa, koska koin, että sillä saimme jo peruskurssilla meidän kontaktia parannettua. Itse asiassa olen ajatellut, että syksyllä voisin yrittää päästä Rapsun kanssa Rally-Toko kurssille. Rapsu toisaalta olisi kuin tehty agilityyn, mutta minusta ei siihen ole. Rupeaa nyt nämä harrastukset loksahtelemaan paikalleen. Koiranäyttelyiden osalta tämä kevät on avannut silmät. Rahaa ja hermoja on säästynyt, kun ei ole tarvinnut miettiä, mihin näyttelyyn menisi. Sakkon kanssa voidaan käydä vielä muutaman kerran, jos vaikka se puuttuva serti saataisiin, mutta Rapsun kanssa jätän suosiolla väliin.
Rapsun kanssa on jo suosiolla luovuttu pöytäharjoittelusta, sillä varsin erilainen käsitys meillä onkin pöytäkäytöksestä. Marakattigeenien avulla kaveri kapuaa milloin millekin pöydälle, mutta näyttelypöydällä käytös muuttuu heti. Ja juuri eilen lenkillä katselin Rapsun ravia. Tai oikeastaan sen puutetta. Joten annetaan pojan kasvaa rauhassa ja katsotaan, josko sitten joskus tulevaisuudessa käyttäisin jossain Helkkarissa.
 |
| Rapsun pöytäpönötys möksäpihan terassin pöydällä. |
Asteittainen paluu arkee siis alkaa. Kaupungissa emme silti aio aikaa viettää yhtään sen enempää kuin on tarpeen. Koirat saavat opetella takaisin kaupunkielämään asteittain ja pääsevät sitten loppuviikoksi rentoutumaan möksälle. Hieman jännittää, miten paluu arkeen sujuu. Isännän arvaus oli, että koska eivät pääse pihalla juoksemaan aamusta iltaan, pistävät päänsä useammin "tyynyyn". Toki lämmin kevätsää mahdollistaa koirien pitämisen terassilla, mutta siitä naapurit tuskin pitävät. Talon lapsetkin ovat varmasti pihalla ja odotettavissa on, että koirat riehaantuvat pihan äänistä ja varmasti osa lapsista on unohtanut antamamme ohjeen olla häiritsemättä koiria roikkumalla terassin reunalla.
Mutta oikeastaan kiva, että kurssit taas jatkuvat. Saan ryhtiä näihin koulutuspuuhiin, kun nyt se on ollut hyvin satunnaista ja varsin sekavaa. Tekee itselle hyvää, kun joku muu vierestä seuraa ja ohjaa minua ohjaamaan koiraa. Siksi minä näistä kursseista maksan itseni kipeäksi.
Kommentit
Lähetä kommentti