Vierailu pentulaatikolla

😍😍😍
Tänään vierailimme Sakkon ja Chilin pentujen luona. Siis aivan kerrassaan suloisia pikkuisia pentuja, joita itse isäkin pääsi ihastelemaan. Ensi hämmennyksen jälkeen Sakko jopa yritti leikkiä pentujen kanssa. Vähän oli koko eroa ja niinpä pennut töpöttelivät kasvattajan suojiin niin nopeasti kuin pikkutassuillaan suinkin pääsivät. Mukavaa, että Chili salli Sakkon olla pentujen kanssa. Muutamaan otteen oli heilauttaa käsilaukkua, mutta muutoin meni oikein mukavasti.

Oletteko te minun jälkikasvua?

Sakkolla oli muutoinkin oikein mukava reissu. Sai juosta kasvattajan pihamaalla kahden muun nartun kanssa oikein sydämen kyllyydestä. Päästi höyryjä ennen kuin tuli tutustumaan jälkikasvuunsa. Niin hyvin viihtyi, että kun tuli kotiinlähdön aika, ei halunnutkaan tulla autoon vaan jäi istumaan ulko-oven eteen niin, että Isännän oli ihan erikseen käytävä hänet sieltä hakemassa. Liekö pentukuumetta Sakkolla.  😘

Juteltiin kasvattajan kanssa odotuksista, mitä hänellä tälle pentueelle on. Minkälaisia ovat emä ja Sakko luonteeltaan ja miten se näkyy jälkikasvussa. Itse olen siinä käsityksessä, että emän luonteella on paljon suurempi merkitys kuin isän, mutta kaipa se Sakkokin jotain periyttää jälkeläisiinsä. Itsekin odotan mielenkiinnolla, mitä niistä neljästä ihanasta pennusta vielä tulee. Toivottavasti joskus törmätään vaikkapa näyttelykehän laidalla. Jotenkin vaan niin ylpeä omasta herrasmies heeleristäni. Ihan yhtä lailla ylpeä kuin omista lapsistaan ja niiden saavutuksista.

Itselle ei tullut minkäänlaista pentukuumetta. Vielä niin tuoreessa muistissa Rapsu riiviöheelerin pentuajat. Rapsukin täyttää kokonaisen vuoden tasan viikon kuluttua. Niin on nopiaan aika vaan mennyt. Tuntuu, että kaksi heeleriherraa on meille tarpeeksi. Ainakin toistaiseksi. Vielä kun saisi tuon riiviöheelerin parempaan ruotuun niin että arki olisi sopuisaa. Sakko rauhoittui aikalailla kertalaakista siinä 1,5 vuoden iässä. Kyllähän se mörköikä Rapsullakin joskus hellittää. Sitä odotellessa...