Aloitetaan ihan alusta. Vuonna 2010 edellinen koiramme, Leevi - Snowpaw Argentina Zimba, pitkäkarvainen collie - jouduttiin lopettamaan vain kaksi viikkoa ennen 12 vuotispäiväänsä. Silloin elämäntilanne oli sellainen, että olin itse juuri aloittanut työt Helsingissä ja kuljin silloin vielä päivittäin Naantalista Helsinkiin. Vapaa-aikaa ei juuri ollut eikä uuden koiran ottaminen tuossa tilanteessa tuntunut ollenkaan järkevältä.>
2015 muutimme Helsinkiin ja samaan aikaan myös ostimme kesämökin, tai möksän kuten me sitä sanomme. Jo silloin alkoi haave uudesta koirasta vahvistua. Kesti kuitenkin yli kaksi vuotta, kunnes haaveesta tuli totta.
Tiesin, etten halua uutta pitkäkarvaista rotua. Tiesin myös, etten halua pientä koiraa. Enkä ainakaan matalajalkaista ja pitkäselkäistä. Näin tiesin ja kuinkas sitten kävikään, siitä lisää seuraavaksi.
Selasin monet yöt HANKIKOIRA.FI sivustoa. Tein rotutestin mutta mikään ei oikein tuntunut omalta. Katselin myytäviä pentuja, luin rotuyhdistysten sivuja, liityin facebookin eri koiraryhmiin eikä mikään oikein tuntunut omalta. Kunnes sitten eräänä yönä päätin lukea monet kerrat ohittamani kuvauksen lancashirenkarjakoirasta ja rotuyhdistyksen sivulta luonnekuvauksen. Kiinnostuin. Ryhdyin hakemaan lisää tietoa ja kiinnostuin lisää.
Sitten huomasin, että Kennel Pinpointissa ihan mökkimatkamme varrella on kaksikin pentuetta. Niinpä sitten yhtenä kesäyönä kirjoitin sähköpostin, jossa kerroin meistä ja kysyin saisimmeko tulla katsomaan pentuja tutustuaksemme rotuun. Olin varma, että pennut on jo varattuja, koska ne olivat jo kuukauden ikäisiä. Sain ihanan sähköpostiviestin, että olimme tervetulleita katsomaan ja että urospentuja olisi vielä vapaana. Niinpä viisi päivää myöhemmin kävimme katsomassa pentuja ja ihastuimme sekä rotuun että kasvattajaan. Eikä siinä paljon tarvinnut miettiä, kun kasvattaja laittoi viestin, että olisi halukas meille koiranpennun myymään.
25 päivää myöhemmin Sakko, Pinpoint Aragon, saapui perheeseemme.
 |
| Leevi |
Tiesin, etten halua uutta pitkäkarvaista rotua. Tiesin myös, etten halua pientä koiraa. Enkä ainakaan matalajalkaista ja pitkäselkäistä. Näin tiesin ja kuinkas sitten kävikään, siitä lisää seuraavaksi.
Selasin monet yöt HANKIKOIRA.FI sivustoa. Tein rotutestin mutta mikään ei oikein tuntunut omalta. Katselin myytäviä pentuja, luin rotuyhdistysten sivuja, liityin facebookin eri koiraryhmiin eikä mikään oikein tuntunut omalta. Kunnes sitten eräänä yönä päätin lukea monet kerrat ohittamani kuvauksen lancashirenkarjakoirasta ja rotuyhdistyksen sivulta luonnekuvauksen. Kiinnostuin. Ryhdyin hakemaan lisää tietoa ja kiinnostuin lisää.
Sitten huomasin, että Kennel Pinpointissa ihan mökkimatkamme varrella on kaksikin pentuetta. Niinpä sitten yhtenä kesäyönä kirjoitin sähköpostin, jossa kerroin meistä ja kysyin saisimmeko tulla katsomaan pentuja tutustuaksemme rotuun. Olin varma, että pennut on jo varattuja, koska ne olivat jo kuukauden ikäisiä. Sain ihanan sähköpostiviestin, että olimme tervetulleita katsomaan ja että urospentuja olisi vielä vapaana. Niinpä viisi päivää myöhemmin kävimme katsomassa pentuja ja ihastuimme sekä rotuun että kasvattajaan. Eikä siinä paljon tarvinnut miettiä, kun kasvattaja laittoi viestin, että olisi halukas meille koiranpennun myymään.
 |
| Sakko matkalla uuteen kotiinsa |
25 päivää myöhemmin Sakko, Pinpoint Aragon, saapui perheeseemme.
Teitä ei voinut ohittaa. <3 Tahdoin antaa teille pennun. Terveisin kasv. pia , siitä mökkimatkan varrelta :)
VastaaPoista