Näytelläänkö

Tässä tämä kauan mielessä ollut itseironiaa täynnä oleva blogipostaus vihdoinkin tulee. Tässä sitä emännän kyky nauraa itselleen on koetuksella, mutta olen luvannut olla avoin ja näyttää maailmalle, että mitään ei hävetä. Tai siis hävetään ihan vallan mahdottomasti, mutta ei anneta sen häiritä.

Ensimmäiset näyttelyharkat olivat kokemus. Sakko ei ollut ollenkaan samaa mieltä minun kanssa ja videon katseltuani huomasin kulkevani ihan lysyssä, lampsien kuin mikäkin maatalon emäntä.

No mitäpä siinä muuta kuin muistuttelemaan itselleen, että kulje nyt nainen pää pystyssä. Ihan arkipäiväänkin sopiva muistutus. Ja niinpä huomasin pikkuhiljaa nostavani pääni pystyyn kävellessäni. Tosin joudun muistuttelemaan itseäni useasti, vieläkin.

Sitten olikin tosipaikka edessä. Kaapelitehtaan Pentunäyttely 14.1.2018.

Tämäpä se vasta surullista katseltavaa omiin silmiin on. Rohkeasti lähdin lempivärini kanssa liikkeelle unohtaen miten julma yhdistelmä ohut t-paita ja lantiolle laitettu numerolappu onkaan. Itse en tätä katsellessa huomaa koiraa ollenkaan enkä oikeastaan osaa analysoida meidän yhteistyötäkään. Näen vaan nuo komiat makkarat! Siis ne jotka on päälläni. Ei ne pienet herkkupalat, jotka on siinä vyötäröllä olevassa pussissa. 

No, mitäpä sitä muuta kuin laihdutuskuurille. (Tätä kirjoittaessa onkin muutama kilo jo jäänyt Sakko-lenkeille). Tästä videosta voin sitten joskus katsoa, miltä näytin ennen ja laittaa vertailtavaksi uuden videon, jossa toivottavasti olen muutamia (kymmeniä) kiloja pienempänä. Jospa HK:n siniset ois vaihtuneet kalkkunanakkeihin!

Periksi ei anneta. Ei muuta kuin uusia haasteita kohti. Kasvattaja - ihana Pia Markkanen - järjesti meille näyttelytreenit. Ollaanhan porukalla menossa Lahden Pentunäyttelyyn. Siellä minä taas lampsin ja lompsin. Ei se pääkään aina pysy pystyssä ja Sakkolla on yhä edelleen enemmän tahtoa kuin minulla kykyä pitää "kuria". 

Kuten videolta voi nähdä, makkarat on lujassa. Ja joku hölmö sitten vielä pukeutuu ihan varta vasten "varsinaiseen makkarankuoreen". Kuinka julma sitä itseään kohtaan voikaan olla! Popcornit esiin, jos näitä videoita vielä lisää tulee. 

Kiitos Jenniinalle tästä videosta. Muilta videolla vilahtavilta on lupa pyydetty. Hienosti homma heiltä sujuukin. :)

En usko hurahtavani mitenkään vakavasti mutta semmoinen pieni haave kytee takaraivossa, että joskus vielä sellainen Sakko & Kalkkunakki videokin jostain näyttelystä saataisiin. Tavoitteita pitää olla. Tässä on myöskin kyse siitä, että vaikka minulla on esiintymiskokemusta monestakin eri foorumista, koirakehässä en ole koskaan aikaisemmin ollut enkä vielä tunne olevani sinut sen foorumin kanssa. Ja senkin vielä haluaisin kokea, että voisin mennä sinne kehään intoa puhkuen.

Tämän vuodatuksen voinen päättää sanoihin: "Periksi ei ole vielä annettu. Kyllä me Mamikin vielä näyttelykuntoon saadaan."