Siirry pääsisältöön

Metsään halutaan mennä

Möksällä käydään joka viikonloppu metsässä kävelemässä. Ja mehän käydään möksällä joka viikonloppu. Vain todella merkittävät tapahtumat saavat jäämään kaupunkiin viikonlopuksi. Sitä  tapahtuu todella harvoin! Yleensä vähintään käydään piipahtamassa. Näin talviaikaan lintujen talviruokinnakin takia on hyvä käydä viikottain täydentämässä ruokinta-automaatit.

Sakko selvästikin nauttii metsästä. Ja miksei nauttisi. Usein saa siellä telmeltää vapaana - paitsi jos nähdään, että muita ja erityisesti isoja koiria on myös lenkkeilemässä metsässä. Hajuja riittää. Paljon puunrunkoja ja kantoja, joiden päälle kiivetä. Valitettavasti myös ikävämpiäkin juttuja kuten hirvien tai peurojen jätöksillä herkuttelua. (YÖK)

Talviaikaan on tullut osittain korvattua metsälenkkejä järven jäälle tehdyille kävelyretkillä. Varmasti Sakkon mielestä tylsempää puuhaa verrattuna metsäkävelyihin. Toivottavasti pidemmät pyrähdykset meistä hyvän näköyhteyden johdosta ovat edes jonkinlainen korvaus vaihtelevien metsämaastojen puutteesta.

Meillä on täällä todella haasteelliset metsämaastot. Kraateri toisensa perään ja harjelmia jyrkilläkin pudotuksilla. Mutta kun reittinsä hyvin valitsee, niin pärjää huonokuntoisemmatkin. Vaan tässähän se kunto vähitellen toivottavasti nousee, kun joka viikonloppu tulee käveltyä. Tällä hetkellä kova pakkanen tosin lyhentää lenkkien pituutta.

Sakkostahan me haaveilemme sienikoiraa itsellemme ja metsä on siis tuleva tutuksi niissä puuhissa. Melkein jo näen täydet sienikorit silmissäni. Ilman apujakin on saatu hyviä sienisaaliita, mutta nyt on ehkä luvassa metsän kultaa enemmän kuin oma väki pystyy syömään. Aika toiveikasta, tiedän, mutta hyvä motivaattori kouluttamiseen panostamiseen. Sakkohan jo kävi hajuerottelukurssin ja Isännällä pitäisi nyt olla osaamista, miten tehdä Sakkosta Varesjärven paras sienikoira.

Miten siinä käy - siitä lisää kanttarelliajan koittaessa.

Kommentit