Oivalluksia

Kirjoitustauosta tuli pidempi kuin ajattelin joulun aikoihin. Iski nimittäin välilevytyrä eli iskias ja se on vähän vienyt huomiota.

Tarkoitus oli kirjoittaa oivalluksista, joita koin "pakkolomani" aikana. (Pomo "pakotti" pitämään ylityövapaita joulun ja uudenvuoden välipäivät.) Kun olin itsekin Sakkon kanssa kokonaisia päiviä, opin tuntemaan tuota koiruutta paremmin.

Ensimmäinen selkeä havainto oli, että kun Sakko saa peuhata energiansa ulkona, on illatkin paljon mukavampia. Tämä vahvisti omat epäilyni siitä, ettei kaveri saa purettua energiaansa päivän mittaan ja (ainakin osittain) siksi niitä iltahepuleita on ollut. Sitä paitsi metsälenkeillä on ollut hyvä harjoitella luoksetuloa samalla kun on itsekin ulkoiltu. Kaupungissa mielekkäiden lenkkien tekeminen onkin paljon vaikeampaa. Pitäisi pakata koiruus ja itsensä autoon ja lähteä tutkimaan lähiseutua, josko löytyisi parempia lenkkimaastoja. Tätä voisi kutsua oivallukseksi omasta saamattomuudestaan.

Luoksetulon harjoittelua metsälenkillä

Yksi oivallukseni on se, että kyllä sillä on väliä, mitä Sakkon kanssa puuhataan. Pitkätkään lenkit eivät ole riittävästi vaan kaveri selvästikin kaipaa jotain "aivotyötä". Iltahepulit puuttuivat kokonaan niinä päivinä, kun oli harjoiteltu uusia asioita, hiottu vanhoja taitoja tai leikitty "nakkipiiloa" tai muuta ruuan piilottelua. Tätä voisi kutsua oivallukseksi omasta .
ajattelemattomuudesta.

Lisäksi olen oivaltanut, ettei ruoka ole ainoa motivoiva palkinto. Kuten SmartDOG testin tuloksissakin suositeltiin, lelua voi hyvin käyttää palkkana. Ruoka toimii aina ja lelu toisinaan. Kunhan oivallan, mitkä ovat niitä parhaita leluja palkitsemiseen, saadaan varmaan uutta intoa kouluttamiseenkin. Ja sitä paitsi - kaveri painaa nyt 6,5 kuukauden ikäisenä 9,1 kiloa. Varmasti olisi syytä vähentää ruokapalkkioita, vaikka niillä korvataankin osa päivän aterioista. Tästä syntyy helposti oivallus omasta ylipainosta ja siitä, että sille pitää tehdä jotain.

Olen myös oivaltanut, että

• Sakko ei ole sylikoira mutta hän nauttii suunnattomasti meidän seurasta
• Hepulikohtauksen estämiseen toimii parhaiten maahan -käsky
• Kaikkia hepulikohtauksia ei voi estää, mutta nopea reagointi on lyhentänyt niitä huimasti
• Sakko osaa kertoa milloin on tarve lähteä ulos ja lähes tulkoon aina, jos olemme vetkutelleet uloslähtemistä ja Sakko on ryhtynyt haukkumaan, on kaverilla ollut ISO kakkahätä

Ja se kaikista pahin oivallus on, että hirven ja muiden metsäneläinten kakka on Sakkon mielestä suurta herkkua ja niinpä metsälenkeillä on muutaman kerran täytynyt pistää koira kiinni liinaan, jotta on päästy "kakkabaarien" ohi. Sakko tosiaan yleensä on meillä vapaana metsälenkeillä. Tänään ja eilen oli poikkeus, kun metsässä oli liikkeellä kolme isoa koiraa. Onneksi Sakko eilen varoitti itse meitä lähestyvästä koiratriosta tekeytymällä metsämangustiksi. Tässä meillä on vielä hiomista. En yksinkertaiseksi luota siihen, että saisin Sakkon pysymään lähellä. Epäilys on suuri, että ryntäisi koirien ja ulkoiluttajien luo hetken asiaa tuumittuaan. Ja kun kyseessä oli meille täysin vieraat koirakot, en vaan uskaltanut ottaa riskiä. Valkoinen paimenkoira ja kaksi isoa kaveriaan (oisko olleet maremmano-abruzzeseja) vastaan Sakko - huonostihan siinä olisi voinut käydä. 

Kaukana taustalla kaksi ihmistä ja kolme isoa valkoista koiraa
- metsämangusti havainnoi

Pakkolomani jatkui siis sairauslomalla ja aikaa tehdä näitä havaintoja on ollut. Yritän nyt pienessä päässäni hahmotella, miten parhaiten hyödynnän näitä oivalluksiani, jotka ovat varmasti kokeneittein koiraihmisten mielestä ihan itsestäänselvyyksiä.