Siirry pääsisältöön

Luoksetulo varmaksi

Monikin asia tuon 6,5 kuukautta vanhan pennun kanssa harmittaa, mutta yksi suurimmista hölmöyksistä, joita on laiskasti kouluttamalla saavutettu, on luoksetulon epävarmuus. Tänään päätin ottaa itseäni, isäntää ja koiraa niskasta kiinni siinä asiassa.

Möksäkylä on autio eikä meidän lisäksemme ole kuin yhdet naapurit paikalla. Ja hekin sellaisia, joihin Sakko ei ole vielä tutustunut eikä hänellä ole hinkua heidän mökille päin. Joten ajattelin, että nyt on se "helppo" hetki harjoitella.

Varasin molemmat taskut namia täyteen ja lähdettiin pihalle koko porukka. Tosin jäi muistuttamatta isäntää, että laittaisi hänkin taskut nameja pullolleen. No, oppi se on tämäkin. Taskuissa on AINA oltava jotain namia!

Sakko sai olla vapaana koko ajan ja aina palkitsin, kun hän tuli luokse. Toisessa taskussa oli "uutuusnakkia" eli Naturis Freah Meat Lammas. (Käytiin joulun alla Murren Murkinassa hakemassa vähän uusia makuja koulutusnameiksi ja arkiruokaan.)  Ja toisessa taskussa oli normaalia nappularuokaa (Golden Eagle Holistic Puppy Formula). Vuorotellen annoin taskuista namia luoksetulosta ja lähelläpysymisestä.

Mörköikä tietysti vie osan kuulosta. Ei kerta kaikkiaan vaan ole kuuloreseptorit päällä. Mutta loppujen lopuksi tuo tunnin mittainen sessio meni kohtalaisesti. Lopulta aina sain Sakkon luokseni, mutta toivottu reagointiaika venyi liian pitkäksi monesti. Kerran Sakko oli sitä mieltä, että mökkikylän toisessa "haarassa" on jotain, mitä pitää mennä katsomaan. Kääntyi monta kertaa katsomaan minua ikäänkuin kutsuen "mennään nyt". Kun huomasin, että nyt on tilanne "toivoton", käännyin takaisin tulosuuntaan ja jatkoin sitkeästi kävelyä enkä edes kutsunut Sakkoa luokseni. Niin vain koira juosta jolkotti iloisena luokseni eikä mennytkään tutkimaan sitä havaitsemaansa tutkimuskohdetta.

Muistelen jollain kurssilla sanotun, että luoksetulo käskyä pitää käyttää harkiten eikä koskaan silloin, kun on suuri todennäköisyys, ettei luoksetuloa synny. Silloin pitää muilla keinoilla saada koiran huomio itseensä. Kyllä sitä tänään mietti, että mistä voin alla varma, että luoksetulo tapahtuu. Joskus on tottakai helppo lukea koiran ilmeestä, että nyt ei ole kuulo päällä, mutta joskus sitä vain toivoo parasta.

Heiluvassa Hännässä on tähänkin asiaan oma kurssinsa "Luoksetulo varmaksi!" nimeltään. Ehkä muissakin koirakouluissa, en ole niihin perehtynyt, kun olemme toistaiseksi käyttäneet vain tuota Heiluvaa Häntää. Toivottavasti kuitenkin pääsemme sinnikkäällä harjoittelulla haluttuun lopputulokseen ilman kurssiakin.

Loppujen lopuksi Sakko itse suuntasi möksän terassille haluten sisään. Oli saanut energiaansa purettua juoksentelemalla meidän mukana pitkin pihaa ja mökkikylän teitä. Nyt jos vielä saisi muutaman harjoituskerran helpossa ympäristössä eli täällä mökkikylässä ilman naapureita, niin sitten voisi jatkaa harjoittelua vaikeuskerrointa lisäämällä esimerkiksi olemalla pihalla yhtä aikaa mökkinaapureiden kanssa. Häiriötekijöiden lisääminen yhtälöön vasta kertoo, kuinka varmaksi luoksetulo on lopulta saatu. Eli harjoitellaan vielä lisää ja toivotaan, että lopputulos on haluttu.

Luoksetulosanan kuultuaan koiran tulisi sekunnissa kiihdyttää kutsujan luo – koska on oppinut vihjesanan tarkoittavan maailman ihanimpia asioita. Moni koira on päässyt oppimaan ympäristön häiriöt kuten hajut ja muut eläimet mukavammaksi kuin luoksetulon tai oppineet vihjesanan tarkoittavan ilonpidon kuten toisten koirien kanssa leikkimisen tai hajun haistelemisen loppumista. (Lähde: Koira- ja Kissakoulu Heiluva Häntä)

Metsälenkeillä Sakko on yleensä vapaana
 tai 10 m pitkässä liinassa.
Luoksetuloa harjoitellaan näilläkin lenkeillä. 

Kommentit