Kaikkihan sen tietää: se mitä me ihmiset sanomme koiranilmaksi, ei todellisuudessa ole ollenkaan koirien mieleen.
Tänään viimeksi Sakko tuijotti mua epäuskoisena, kun puin hänelle sadetakkia. Yritti jopa livistää. Vielä epäuskoisempi oli ilme, kun päästiin pihalle. Heittäytyi istumaan eikä liikahtanut moneen minuuttiin mihinkään. Kun sitten lopulta päästiin liikkeelle, noin 10 metrin välein istahti uudelleen ja katsoi mua. Ja näin mentiin 3/4 osaa lenkistä. Sitten alkoikin kaikki hajut kiinnostamaan eikä sade haitannut enää yhtään. Paitsi minua. Minä olisin jo halunnut kotiin: sadetakin alla oleva ohut takki alkoi tuntua vaatetuksen vähättelyltä, tuuli tuiversi sadetakin hupun pois pään päältä ja silmälasitkin kaipasivat tuulilasinpyyhkijöitä.
Huomenna nähdään onko Sakkosta minulle uintiseuraa ensi kesänä Varesjärvelle. Eli olemme menossa Hyvinkäälle OnnenKoiraan katsomaan, onko uiminen Sakkon mieleen vai ei. Suihkussa hän ainakin käy mielellään kanssamme eikä peseminenkään ole ongelma. Se on vain tuo koiranilma, joka ei miellytä.
Sadetakki on toistaiseksi ainoa vaate, mitä olemme Sakkolle hankkineet. En koskaan kuvitellutkaan pukevani koiraa, mutta tuo sadetakki on osoittautunut hyväksi hankinnaksi. Vähemmän, paljon vähemmän, on kuraa koirassa. Sakko kun mielellään heittäytyy aina välillä selälleen ja piehtaroi kuin mikäkin villivarsa.
Löysin netistä mielenkiintoisen selityksen tuolle koiranilmalle, joka ei ilmeisesti ole ollenkaan suomalaista perua oleva ilmaisu.
Tänään viimeksi Sakko tuijotti mua epäuskoisena, kun puin hänelle sadetakkia. Yritti jopa livistää. Vielä epäuskoisempi oli ilme, kun päästiin pihalle. Heittäytyi istumaan eikä liikahtanut moneen minuuttiin mihinkään. Kun sitten lopulta päästiin liikkeelle, noin 10 metrin välein istahti uudelleen ja katsoi mua. Ja näin mentiin 3/4 osaa lenkistä. Sitten alkoikin kaikki hajut kiinnostamaan eikä sade haitannut enää yhtään. Paitsi minua. Minä olisin jo halunnut kotiin: sadetakin alla oleva ohut takki alkoi tuntua vaatetuksen vähättelyltä, tuuli tuiversi sadetakin hupun pois pään päältä ja silmälasitkin kaipasivat tuulilasinpyyhkijöitä.
 |
| Rukkan keltainen sopii Sakkolle |
Huomenna nähdään onko Sakkosta minulle uintiseuraa ensi kesänä Varesjärvelle. Eli olemme menossa Hyvinkäälle OnnenKoiraan katsomaan, onko uiminen Sakkon mieleen vai ei. Suihkussa hän ainakin käy mielellään kanssamme eikä peseminenkään ole ongelma. Se on vain tuo koiranilma, joka ei miellytä.
Sadetakki on toistaiseksi ainoa vaate, mitä olemme Sakkolle hankkineet. En koskaan kuvitellutkaan pukevani koiraa, mutta tuo sadetakki on osoittautunut hyväksi hankinnaksi. Vähemmän, paljon vähemmän, on kuraa koirassa. Sakko kun mielellään heittäytyy aina välillä selälleen ja piehtaroi kuin mikäkin villivarsa.
Löysin netistä mielenkiintoisen selityksen tuolle koiranilmalle, joka ei ilmeisesti ole ollenkaan suomalaista perua oleva ilmaisu.
’Koiranilma’ on ilma, jossa vain koira joutuu olemaan. Ennen vanhaan näet koirat olivat enimmäkseen ulkona vahtimassa taloa ja pihaa, oli sää sitten miten sateinen ja tuulinen hyvänsä, kun taas kissat saattoivat lämmitellä sisällä uuninpankolla (vrt. ’kissanpäivät..!) Ilmaus on yleiseurooppalainen, esim. saksaksi ’Hundewetter’ ja italiaksi ’tempo da cani’ (Italiassakin on välillä todellinen koiranilma!) Sitä onkin tästä syystä pidetty myös käännöslainana.
(Helsingin kaupunginkirjaston kyselypalstalta poimittu vastaus)
Kommentit
Lähetä kommentti